Mediakasvatuksen kurssin lopputyö

Valitsin lopputyön otsikoksi Viestinnästä virtuaalimaailmaan. Yhteenvetona kirjoitin seuraavaa: Ovatko tietokoneet ja internet siis viestimiä sanan perinteisessä mielessä, vai merkkejä jostain aivan muusta, esimerkiksi uudenlaisesta kansalaisuudesta ja elämisen tavasta? Perinteisesti viestimellä tarkoitetaan joukkoviestinnän teknistä välinettä, ilmaisun tapaa ja tuotantoa. Se oli alkujaan yksisuuntainen, mutta tietokoneet ja internet ovat lisänneet siihen vuorovaikutteisuuden, mahdollisuuden ylittää ajalliset ja paikalliset rajat, jopa siirtyä uuteen, virtuaaliseen ympäristöön tai todellisuuteen. Internetiä voidaan käyttää perinteiseen joukkoviestintään, uutiset saadaan sieltä ja useimmat TV- ja radio-ohjelmat ovat internetissä nähtävinä ja kuultavina haluttuun aikaan. Multimediaominaisuudet antavat mahdollisuuden erilaisille ilmaisutavoille ja internetiin voi tuottaa omia esityksiä välitettäviksi muille. Internet voi kuitenkin olla paljon muutakin, jos otetaan käyttöön sen vuorovaikutuksellisuus ja sen tarjoamat mahdollisuudet osallistumiseen. Tulevaisuuden kansalainen voi saada sen avulla yhteiskunnalliset palvelut, äänestää ja muutenkin osallistua yhteisistä asioista päättämiseen. Hän voi tehdä aloitteita, kerätä niille kannattajia ja siten yrittää muuttaa elinympäristöään haluamaansa suuntaan. Tulevaisuuden kansalainen voi opiskella virtuaaliympäristössä, hän voi perustaa sinne yrityksen ja työskennellä siellä. Hän voi pitää yhteyttä ystäviin, sukulaisiin ja työtovereihin, vaikka he olisivat niin kaukana ettei tapaaminen ole mahdollista. Fyysisen ympäristön rinnalle tulevat virtuaaliympäristöt, joihin voi siirtää osan toiminnastaan: jatko-opiskelun, virastokäynnit, yhteiskunnallisen osallistumisen ja yhteydenpidon. Voidaan siis puhua uudesta elämisen tavasta, jos verrataan tilannetta kahden vuosisadan takaiseen maailmaan. Edellä esitetty tulevaisuusvisio ei kuitenkaan ole ongelmaton. Riittävätkö luonnonvarat uuden teknologian tuomiseen kaikkien ulottuville? Tuleeko käytöstä poistetuista laitteista ekologinen ongelma? Lisääntyykö yhteiskunnallinen ja globaali eriarvoisuus, jos kaikki eivät halua tai pysty pysymään mukana teknologian kehityksessä?

Mediakasvatuksen kurssin lopputyö

Valitsin aiheeksi: Pohdi verkottunutta tietokonekulttuuria: ovatko tietokoneet ja internet viestimiä sanan perinteisessä mielessä, vai merkkejä jostain aivan muusta, esimerkiksi uudenlaisesta kansalaisuudesta ja elämisen tavasta?

Suunnitelmallinen työskentely

LUOTI-webinaarin seuraavana tehtävänä on laatia esimerkki suunnitelmallisesta projektityöskentelystä, jossa otetaan huomioon henkilöstön osaaminen ja TVT:n hyödyntäminen.

Kerroin jo aikaisemmin tässä blogissa opiskelijoiden ehdotuksesta, joka koski vertaistuen järjestämistä ennen koeviikkoa. Mielessäni on ennenkin kytenyt ajatuksia oppiainetutoreista, mutta ehkä tästä opiskelijoiden ehdotuksesta lähtee liikkeelle jotain uutta, ja vertaistuki opiskelussa lisääntyy.

Luentomateriaalissa esitellään Investors in People -toiminnan vaiheita, ja ensimmäisenä mainitaan johdon sitoutuminen ja päätös kehittämismallin käyttöönotosta, toisena kohtana on päätöksestä tiedottaminen henkilöstölle. Ihan suoraan tämä ohje ei minun projekteihini sovi. Rehtorin sitoutuminen asiaan on tärkeää, mutta ratkaisevaa projektin onnistumisen kannalta on opettajien innostaminen asian edistämiseen. Tiedottaminen ei riitä, henkilöstö on saatava vakuuttuneeksi projektin tarpeellisuudesta. Jos opettajat näkevät siinä mahdollisuuden opiskelun tehostamiseen tai muuta hyötyä koulutyölle ja päättävät viedä sitä eteenpäin, projekti voi onnistua.

IIP-ohjelman mukainen tarvittava alkukartoitus on nopeasti tehty. Useimmat opiskelijat valmistautuvat kokeisiin yksin kotona, jotkut kokoontuvat pieniin ryhmiin esim. kirjastoon, muutamat ehkä keskustelevat sosiaalisessa mediassa.

TVT voisi tulla apuun tukiopetuksen tarpeen ja halukkaiden tutoreiden saatavuuden selvittämisessä. Pelkkä kysely ei riitä, opettajien täytyy ensin kertoa mahdollisuudesta opiskelijoille yleensä ja erityisesti oman oppiaineensa kannalta. Kyselyssä voitaisiin myös kartoittaa eri menetelmien tarvetta: halutaanko lähiopetusta vai mieluummin keskustelua tai ohjausta netissä.

Tukiopetuksen järjestämiseen ja siitä tiedottamiseen tarvitaan koulun intra, se tekee toiminnasta avointa ja läpinäkyvää. Samalla opettajat voivat seurata tukiopetuksen vaikutusta oppimistuloksiin niissä ryhmissä, joissa vertaistukea annetaan. Vertaistukea antavat opiskelijat tarvitsevat varsinkin alussa runsaasti opettajan tukea ja rohkaisua.

Yhteisöllisen ja vertaisoppimisen lisääminen on mielestäni koulun tulevaisuuden tavoite, ja tämä projekti olisi yksi askel siihen suuntaan.

Fight Club ja väkivallan oikeutus

6. viikon toinen tehtävä käsitteli mediaväkivallan oikeutusta:

Mediaväkivallan "turmiollisuuden" astetta on joskus arvioitu sillä perusteella, näytetäänkö väkivallan kuvaamisen yhteydessä sen seurauksia vai ei. Millaisia seurauksia väkivallalla mielestäsi on Fight Clubissa ? Millaisia tunteita elokuvallisen väkivallan katsominen sinussa herättää? Millaisen oikeutuksen elokuva esittää väkivallalle ja väkivallan kuvaamiselle? Miten elokuvan henkilöiden tekoja motivoidaan? Minkälainen tarinallinen funktio väkivallan käytölle luodaan? Millä tavoin väkivalta liitetään elokuvan poliittiseen sanomaan?

Jethro Rothe-Kushel määrittelee amerikkalaisessa elokuvalehdessä elokuvan Fight Club lääkkeeksi amerikkalaisen miehisyyden henkiseen sairauteen. Luontainen metsästäjä-keräilijä joutuu elämään shoppailu- ja kulutusyhteiskunnassa. Isättömät, äitien kasvattamat pojat joutuvat kulutuskulttuurin uhreiksi, koska heillä ei ole miehen mallia. Elokuvan päähenkilö luo itselleen toisen minuuden, Tyler Durdenin, voidakseen toteuttaa maskuliinisuuttaan. Elokuva on suunnattu 18-24 –vuotiaille amerikkalaisille miehille. Se pakottaa heidät katsomaan peiliin ja sanoo ”tällainen sinä olet”. Amerikkalaisen miehen elämässä väkivalta täyttää yhteisöllisen ja kulttuurillisen tyhjiön.

Fight Club on suomalaisten nettisivujen mukaan mestarillinen kulttielokuva, joka kritisoi kulutusta ja kapitalismia sekä kuvaa nykyajan maskuliinisuuden ongelmia. Ihmisen (miehen) villeys on tukahdutettu, vain tappelukerhossa hän voi toteuttaa itseään ja purkaa aggressioitaan. Turhautuneet kuluttajat takovat nyrkeillä sisältöä elämäänsä.

Väkivallan seurausten esittäminen elokuvassa herättää epäilyksiä. Kun on nähnyt useamman kerran erikoissairaanhoitaja Timo Nuutisen kouluissa esittämiä kuvia siitä, mitä väkivallasta oikeasti seuraa, elokuva ei todellakaan ole uskottava. Elokuvan tappelukohtausten jälkeen uhreilla on seuraavana päivänä mustelmia ja paidassa on veritahroja, mutta toimintakykyyn väkivalta ei ole vaikuttanut. Nuutisen viesti on toinen, tällaisen väkivallan seurauksena on usein pitkiä sairaalahoitoja ja elinikäisiä vammoja.

Fight Club on elokuva, jota en luultavasti olisi katsonut ilman näitä opintoja. Sen yhteiskunnallinen sanoma on kuitenkin kiistämätön, ja ymmärrän, että kohdeyleisön kannalta väkivalta on perusteltua. Elokuva kritisoi voimakkaasti nyky-yhteiskunnan kulutuskulttuuria. Arkipäivä ei tarjoa elämyksiä ja niitä etsitään ensin vakavasti sairaiden tukiryhmistä ja sitten väkivaltaisesta tappelusta. Avainkohtaus on mielestäni kellariluukkujen avaaminen, kellari on metsästäjä-keräilijän alitajunta, jossa alkukantaisia tarpeita voi toteuttaa.

Itselläni on kuitenkin päällimmäisenä käsitys väkivallan todellisista seurauksista ja se murentaa pohjan elokuvan uskottavuudelta. Pelottavaa oli lukea netistä, että elokuvan kunniaksi on perustettu tosielämän tappelukerhoja, joissa jäljitellään elokuvan tapahtumia ja teemoja.

Asiantuntijuuden edistäminen koulussa

Opettajan ammattitaidossa yhdistyy substanssitieto pedagogiseen tietämykseen, kuten Leena Vainio määrittelee. Opettajat ovat saaneet laajan peruskoulutuksen molempiin. Ammattitaidon ylläpitäminen vaatii aina vain enemmän, maailma muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Erityisen vaativa askel on TVT:n omaksuminen opetusvälineeksi tai paremminkin opiskelun välineeksi. Edellinen lause sisältää mielestäni asian ytimen: on siirryttävä opetuksesta opiskelun ohjaamiseen, ja se on korkea kynnys joillekin opettajille. Kognitiivisen asiantuntijuuden rinnalle tulevat sosiaalinen asiantuntijuus ja uuden tiedon luomisen asiantuntijuus. Näihin TVT antaa aivan uusia mahdollisuuksia, mutta kaiken tämän omaksuminen ja käyttöönotto ei käy hetkessä.

Meillä tähän muutokseen on annettu edellytykset, kaikki lukion aloittavat saivat syksyllä miniläppärin, ja lisäksi hankerahaa käytettiin sekä teknisen että pedagogisen tuen antamiseen opettajille. Koulutusta on runsaasti saatavilla ja opettajat ovat siihen ahkerasti osallistuneet. VESO-päivät ja osa opettajain kokousten ajasta on käytetty hyväksi. Toisen vuosikurssin opiskelijoista on valittu IT-tutoreita, jotka ohjaavat ykkösten miniläppärien käyttöä.

Olemme yrittäneet lisätä vertaistukea sekä opettajien asiantuntijuuden lisäämisessä että opiskelijoiden työskentelyssä. Opiskelijakunnalta tuli jopa ehdotus vertaistuen järjestämisestä ennen koeviikkoa. Voisiko sen järjestää TVT:n avulla vai antaako saman pöydän ääressä istuminen jotain olennaisen tärkeätä oppimistilanteeseen? Näitä pohdimme, kun yritämme vastata opiskelijoiden toivomukseen.

Fantasia

Toinen 6. viikon tehtävistä mediakasvatuksen kurssilla käsitteli fantasiaa:

Miten määrittelisit fantasian? Millaisia eri traditioita fantasiakirjallisuudessa ja muissa fantasiateemoihin perustuvissa mediatuotteissa on? Miksi sadut ja fantasia-aiheet ovat erityisesti lasten ja nuorten suosiossa? Mihin perustuu fantasiahahmojen viehätys "tavallisiin" ihmishahmoihin verrattuna? Minkälaisia ongelmia voit nähdä naispuolisissa fantasiahahmoissa?

Fantasia tarkoittaa alun perin näkyväksi tekemistä ja sen kautta olemattomien näkemistä. Fantasian esitykset, elokuvat, kirjat tai muut kulttuurituotteet voivat olla joko epätodellisen maailman kuvauksia tai toden ja kuvitellun sekoituksia.
Fantasian perinne kulkee antiikin tragedioista ritariromantiikan ja valistuksen vastapainoksi syntyneen romantiikan kautta nykyajan scifiin ja tietokonepeleihin. Satujen allegoriat saavat rinnalleen aikuisillekin suunnatut seikkailufantasiat.
Fantasia vetoaa lapsiin ja nuoriin, koska uteliaisuus houkuttelee lukemaan ja auttaa käsittelemään pelkoja. Lapsen ajattelu on animistista, ja myytit auttavat häntä jäsentämään aikuisen maailman kaoottisuutta. Yliluonnolliset kyvyt antavat rohkeutta kohdata konflikteja ja harjoitella arkimaailman vaikeita tilanteita. Harry Potterin maailmassa lapset voivat kapinoida vanhempiaan vastaan ja opetella itsenäistymistä. Harry Potterit kiihottavat lapsen ja nuoren mielikuvitusta, auttavat käsittelemään pelon ja ahdistuksen tunteita ja tarjoavat ratkaisuja ongelmiin.
Miksi fantasiahahmot kiinnostavat? Taustalla on inhimillinen uteliaisuus, entä jos mahdoton olisikin mahdollista. Fantasia antaa myös aikuiselle mahdollisuuden palata sadun ja ihmeiden maailmaan, samaistua sankareihin ja saada yliluonnollisia kykyjä. Scifi auttaa hahmottamaan tulevaisuutta ja valmistautumaan uusiin haasteisiin. Tietokonepelien fantasiamaailmassa voi eläytyä mielikuvitushahmojen elämään ja koetella omia rajojaan.
Fantasiagenressä naiset esitetään usein stereotyyppisesti sankareiden palkintoina tai ahdingossa olevina, viattomina neitoina, joskus viisaina naisina, joiden tehtävä on hoivata ja huolehtia. Myös taistelevat, itsenäiset naiset ovat yleensä kauniita ja vähäpukeisia, mikä heikentää heidän uskottavuuttaan ja tekee heistä miesten katseiden objekteja. Fantasiagenressäkin naisen toiseus määritellään miehisen toiminnan kautta.
Vastaukseni perustuu kurssimateriaaliin, mutta en ole merkinnyt tekstiini lähdeviitteitä.

Suunnitelmallinen työskentely ja tietoturva

Tänään LUOTI-webinaarin aiheena olivat suunnitelmallinen työskentely ja tietoturva. Christian Komonen (Fronter-Pearson) tarkasteli esityksessään koulua palveluna ja TVT:tä osana koulun "palvelupakettia". Koska toimintaympäristö ja teknologia yhteiskunnassa muuttuu, on aiheellista kysyä, mitä ja miten opetetaan.
Palvelu on Christian Grönroosin mukaan erilaisista tekijöistä ja asiakkaan kokemista hyötykokemuksista koostuva kokonaisuus. Palvelun tuottaminen on luonteeltaan prosessi. Koulun ydinpalvelu on opettaminen ja oppimisen tukeminen. TVT voisi olla tukipalvelu, joka laajentaa palvelua, mm. antaa mahdollisuuden opiskella kotona perusasiat, joita sitten oppitunnilla syvennetään.
Timo Simell Tieke ry:stä varoitti verkkorikollisuudesta, mm. roskapostista, tietomurroista ja asiakkaiden tietojen kaappaamisesta.
Jarmo Tanskasen aiheena oli suunnitelmallinen työskentely ja projektien toteuttaminen. Yksi tärkeä näkökohta koski tiedottamista. Sähköposti ei ole tehokas, vaan tarvitaan yhteinen foorumi, jossa kaikki voivat seurata projektin edistymistä. Tarvitaan siis koulun sisäinen intra!

Sosiaalinen media

Tehtävään 22 (Miten sinä näet sosiaalisen median sosiaalisuuden?) vastasin

Oma kokemukseni sosiaalisesta mediasta on Facebookista ja blogeista. FB:tä seuraan aktiivisesti mutta en paljon postaile, kavereina on työtovereita ja sukulaisia. Seuraan joitakin blogeja ja olen osallistunut muutamiin, mm. pidän blogia näistä koulutuksistani.
Miksi osallistun? Kelly Nuxoll esittää motiiveiksi itseilmaisun, viestinnän, jakamisen ja yhteistyön. Oma motiivini on lähinnä viestimien tarkkailu, kokeilu ja opiskelu. Se sopisi lähinnä Jay Deragonin määritelmään verkon käytöstä oppimistarkoituksessa. Blogit antavat tilaisuuden myös luovuudelle niin työssä kuin harrastuksissa ja se houkuttaa.
Mitä uutta sosiaalinen media tuo? Vaivattoman mahdollisuuden vaihtaa kuulumisia, pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Mutta postailu on erilaista, pinnallisempaa , kahden kesken puhutaan sellaistakin, mitä ei kirjoiteta Facebookiin. Mielestäni FB ei ole yksilöiden summaa suurempaa tai yksilöiden yläpuolella olevaa, vaan pienempää ja rajoitetumpaa, pintavaahtoa sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Media kasvattajana

Viidennen viikon aiheena on siis media kasvattajana. Aineistona on neljä julkaisua ja lisäksi wikipedia-artikkeleita.

Kolmesta tehtävästä pitää valita yksi ja ajattelin vastata seuraavaan : Miten sinä näet sosiaalisen median sosiaalisuuden? Onko vaikkapa Facebookin sosiaalisuudessa jotain "yksilöiden summaa" suurempaa tai yksilöiden yläpuolella olevaa?

Wikissä ryhmän aihe on seuraava: Tem Frank Andersenin mukaan tietokonesuhteeseemme vaikuttavat monet kulttuuriset tekijät. Miten sinä näet opiskelun muuttuneen yhteiskuntamme eri tasojen tietokoneistuttua? Mihin asioihin oppimisessa tietokoneella on vaikutusta ja mihin ei? Minkälaisia vaikutuksia voit omassa työskentelyssäsi nähdä tietokoneella olevan?

Media ja pienet lapset

Toinen viikon 4 tehtävistä oli, kuinka paljon oletat lasten mediavastaanoton muuttuneen esimerkiksi sinun lapsuudestasi? Perustele!

Vastasin siihen näin:

Lasten mediavastaanotto on muuttunut radikaalisti omasta lapsuudestani, 50-luvulta lähtien. Reaalimaailman rinnalle tai oikeastaan sisään on tullut median maailma. Kupiaisen mukaan nykylapset elävät medialapsuutta, mediakulttuuri on koko ajan läsnä niin leikeissä kuin oppimisessa ja kasvamisessakin. Lapset kasvavat yhä enemmän television ja muiden mediaviestimien äärellä, ja ne muovaavat maailmankuvaa, arvoja ja sosiaalisia suhteita.

1950-luvulla ei ollut televisiota, ja lapsen media oli kouluradion kuulokuvat, satukirjat ja lehtien sarjakuvat. Nykylapsen maailmaan verrattuna mielikuvituksella oli keskeinen rooli, valmiita kuvia oli rajallisesti ja tarinat oli kuvitettava itse omassa mielessään. Vaikutus oli silti valtava, muistan edelleen Giorgio nokipojan kärsimykset, joita kuuntelin radiosta lapsena. (Yllätyksekseni näin netistä, että sitä on esitetty vielä 2000-luvulla teatterissa. Tarina pohjautuu todellisuuteen, köyhät talonpojat joutuivat 1800-luvun pula-aikoina myymään lapsiaan nuohoojiksi.)

Muutos on siis valtava, ja se on otettava huomioon kasvatuksessa. Kuka huolehtii mediakasvatuksesta? Koulu tulee mukaan aika myöhään, mikä on varhaiskasvatuksen vastuu? Onko kodin tehtävä vain lapsen suojeleminen median vaaroilta vai pitäisikö mediakasvatuksen alkaa kotona?

Mediaväkivalta

Viikon kolme verkkokeskustelun teemana oli mediaväkivalta. Kahdeksan artikkelin perusteella keskustelimme mm. mediaväkivallan määritelmästä, motiiveista, tositelevision häpäisyn ja nöyryyttämisen kulttuurista, empaattisesta/epäempaattisesta katsomisesta, silmittömän väkivallan ja median yhteyksistä sekä kollektiivisesta surusta ja järkytyksestä. Keskusteluaiheet oli jaettu osallistujille, ja oma aiheeni oli, miksi kuolema on nyt tapetilla. Lähdetekstinä oli Outi Hakolan kirjoitus Kauhean tarvittava kuoleman kokemus Peili-lehdessä.
Kirjoitin mm. seuraavaa:
Outi Hakola otsikoi kirjoituksensa Kauhean tarvittava kuoleman kokemus ja väittää, että kauhu tarjoaa nuorisolle mahdollisuuden kohdata asioita ja kokemuksia, joista ei muuten puhuta. Kuolema on suljettu sairaaloihin ja annettu asiantuntijoiden ja tieteen käsiteltäväksi. Koska kuolema on kuitenkin väistämätön jokaisen elämän päätös, sen kohtaaminen on siirretty taiteen ja median pariin ja sitä käsitellään Hakolan mukaan kauhuelokuvissa.
Kirkkokin pitää keskustelua vireillä, ja seurakunnat järjestävät kuoleman kuukausia, yhtenä esimerkkinä Kuopion seurakuntien Maassa, taivaassa –ohjelma. (http://www.kuopionseurakunnat.fi/maassataivaassa). Hakola ottaa esimerkeiksi kuoleman käsittelystä vampyyri- zombi- ja elävät kuolleet –kauhuelokuvat, jotka osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun kuolemasta ja pakottavat katsojan kohtaamaan kuoleman eri näkökulmista. Näistä kauhuelokuvista en tiedä juuri mitään, ainoa kokemukseni taitaa olla joku Dracula-elokuva, joka ei tehnyt suurta vaikutusta ainakaan kuolemaa käsittelevänä teoksena.

Asiantuntijayhteisö

LUOTI-koulutuksen blogissa Merja Sjöblom pohtii 24.2. asiantuntijayhteisöä ja sen toimintaa. Koulun opettajat ja muu henkilökunta muodostavat tällaisen yhteisön, ja siinä kaikkien tulisi työskennellä yhteisen päämäärän hyväksi ja siten tuottaa mahdollisimman hyvää palvelua.

Hän kysyy, miten kehittää toimintakulttuuria ja johtaa opettajista koostuvaa asiantuntijaverkostoa. Mitä uusia vaatimuksia nykyteknologian tuleminen kouluun tuo mukanaan? Perinteisesti aineenopettajat toimivat melko itsenäisesti ja tekevät yhteistyötä yleensä vain saman aineryhmän opettajien kanssa. Opettajat kouluttautuvat uuteen teknologiaan hyvää vauhtia ja ottavat opit käyttöön omassa opetustyössään, mutta miten saada uudet opit leviämään koko yhteisöön hyödyttämään kaikkia?

Sjöblom painottaa viestinnän ja vuorovaikutuksen merkitystä asiantuntijayhteisön tuloksellisessa toiminnassa. Koulussa täytyy olla tehokkaat käytännöt sekä tiedottamiseen että yhteisön keskusteluun. Mitä ratkaisuja nykyteknologia tarjoaa?

Tähän mennessä meillä Kaarinan lukiossa on otettu käyttöön VESO-päivien lisäksi opettajainkokoukset. Puolentoista tunnin kokouksista vain osa käytetään päätösten tekoon esityslistan mukaan, ja loppuaika varataan ideoiden jakamiseen ja osaamisen levittämiseen.

Missä sitten keskustellaan kouluyhteisön asioista, jos kokouksissa vain päätetään valmiista päätösehdotuksista? Tällainen foorumi olisi koulun sisäinen intra, jossa kaikki halukkaat saisivat sanoa mielipiteensä ja keskustelun perusteella rehtori voisi tehdä päätösehdotuksen kokoukseen. Yhteisön jäsenet voivat osallistua keskusteluun silloin, kun itselle parhaiten sopii. Olemme kokeilleet useampaa alustaa, mutta oikein sopivaa emme ole vielä löytäneet.

Tällainen sisäinen verkko olisi myös sisäisen tiedotuksen väline, sekavan ilmoitustaulun tilalle tulisi paikka, josta kaikki saisivat tarpeelliset tiedot ja voisivat myös itse tiedottaa koko yhteisölle tarpeellisista asioista. Viestinnän ja vuorovaikutuksen käytäntöjen ja kanavien täytyy olla yhteisesti hyväksyttyjä, kuten Sjöblom sanoo, asiantuntijayhteisö perustuu lopulta aina  henkilöiden välisiin suhteisiin ja luottamukseen - yksilöt tekevät ja toimivat, ei organisaatio.

Poliittinen satiiri suomalaisessa mediassa

Toisen viikon kysymys oli myös: Onko Suomen televisiossa poliittista satiiria? Entä muissa viestimissä? Vastasin siihen näin:

Ylittämätön esikuva poliittiselle satiirille mediassa on mielestäni brittisarja Yes, Minister/Yes, Prime Minister. Sitä on jäljitelty suomalaisissa TV-sarjoissa Hyvät herrat, Itsevaltiaat ja Presidentin kanslia. Suomalainen poliittinen satiiri on kuitenkin aika kilttiä verrattuna esikuviinsa.
Kirjoitetusta mediasta voisi mainita Arno Laitisen kolumnit iltapäivälehdessä. Hän oli myös mukana kirjassa Tamminiemen pesänjakajat, joka jätti pysyvän jäljen poliittiseen journalismiin ja hän oli yksi Hyvät herrat -sarjan käsikirjoittajista.
Netissä YouTube on otettu käyttöön myös poliittisen satiirin kanavana. Poliitikkojen toilailut ovat ilmeisesti aika suosittua katsottavaa ja ne voisivat edustaa myös satiirisia kannanottoja.

AV-viestimet historiankäsityksemme rakentajina

Mediakasvatuksen kurssilla toisen viikon tehtävä oli seuraava: Anna yksi mahdollisimman tuore esimerkki elokuvasta, televisio-ohjelmasta tai -sarjasta tai tietokonepelistä, joka toimii mielestäsi a) historian kuvittajana, b) historian argumentoijana ja c) historiallisena tulkintana.
Oma vastaukseni oli
A) Historiaa kuvittavia elokuvia ja TV-sarjoja on lukematon määrä, sekä tositapahtumiin perustuvia että fiktiivisiä. Minkä niistä valitsisi? Mieleenjäävimpiä ovat olleet elokuva "Perikato" ja TV-sarja "Downton Abbey" sekä varsinkin sen edeltäjä "Kahden kerroksen väkeä". Jos yksi on valittava, se on "Perikato", joka kuvaa kolmannen valtakunnan viimeisiä hetkiä viiltävän tarkasti.
B) Elokuva ja TV-sarja "Missä kuljimme kerran". Se kuvaa suomenruotsalaisten kokemuksia 1900-luvun alkupuolen tapahtumissa, ja mielestäni se tuo uuden näkökulman "perinteiseen" käsitykseen, jollaisena voi pitää saman aikakauden kuvausta Linnan romaaniin perustuvassa elokuvassa "Täällä pohjantähden alla".
C) Elokuva "Raja 1918" vuodelta 2007 kuvaa fiktion keinoin ihmiskohtaloita Suomen historian murroskohdassa. Keskiössä ovat sota-aikojen moraaliset ongelmat. Koulukinon nettisivuilla on lukiolaisille tehtyä oppimateriaalia, jossa teemana on historian lisäksi rajan merkitys ja symboliikka.

Kahden koulutuksen loukussa

Infoähkyn parantaminen ja tietotulvan hallitseminen  ovat kovia haasteita koululaitokselle. Avuksi on otettu mm. tieto-ja viestintäteknologian mahdollisuudet. On mielenkiintoista nähdä, mikä kaikki koulussa muuttuu ja millä aikataululla.
Jotta pysyisin muutoksissa mukana ja osaisin luotsata muitakin, osallistun kahteen koulutukseen: oppilaitosjohdon LUOTI-webinaariin ja avoimen yliopiston mediakasvatuksen verkko-opintoihin. Kummassakin kyseltiin blogin osoitetta, siksi perustin tämän. Katsotaan, sopiiko se molempiin, voisi ajatella että opinnot täydentävät ja hyödyttävät toisiaan.