6. viikon toinen tehtävä käsitteli mediaväkivallan oikeutusta:
Mediaväkivallan "turmiollisuuden" astetta on joskus arvioitu sillä perusteella, näytetäänkö väkivallan kuvaamisen yhteydessä sen seurauksia vai ei. Millaisia seurauksia väkivallalla mielestäsi on Fight Clubissa ? Millaisia tunteita elokuvallisen väkivallan katsominen sinussa herättää? Millaisen oikeutuksen elokuva esittää väkivallalle ja väkivallan kuvaamiselle? Miten elokuvan henkilöiden tekoja motivoidaan? Minkälainen tarinallinen funktio väkivallan käytölle luodaan? Millä tavoin väkivalta liitetään elokuvan poliittiseen sanomaan?
Jethro Rothe-Kushel määrittelee amerikkalaisessa elokuvalehdessä elokuvan Fight Club lääkkeeksi amerikkalaisen miehisyyden henkiseen sairauteen. Luontainen metsästäjä-keräilijä joutuu elämään shoppailu- ja kulutusyhteiskunnassa. Isättömät, äitien kasvattamat pojat joutuvat kulutuskulttuurin uhreiksi, koska heillä ei ole miehen mallia. Elokuvan päähenkilö luo itselleen toisen minuuden, Tyler Durdenin, voidakseen toteuttaa maskuliinisuuttaan. Elokuva on suunnattu 18-24 –vuotiaille amerikkalaisille miehille. Se pakottaa heidät katsomaan peiliin ja sanoo ”tällainen sinä olet”. Amerikkalaisen miehen elämässä väkivalta täyttää yhteisöllisen ja kulttuurillisen tyhjiön.
Fight Club on suomalaisten nettisivujen mukaan mestarillinen kulttielokuva, joka kritisoi kulutusta ja kapitalismia sekä kuvaa nykyajan maskuliinisuuden ongelmia. Ihmisen (miehen) villeys on tukahdutettu, vain tappelukerhossa hän voi toteuttaa itseään ja purkaa aggressioitaan. Turhautuneet kuluttajat takovat nyrkeillä sisältöä elämäänsä.
Väkivallan seurausten esittäminen elokuvassa herättää epäilyksiä. Kun on nähnyt useamman kerran erikoissairaanhoitaja Timo Nuutisen kouluissa esittämiä kuvia siitä, mitä väkivallasta oikeasti seuraa, elokuva ei todellakaan ole uskottava. Elokuvan tappelukohtausten jälkeen uhreilla on seuraavana päivänä mustelmia ja paidassa on veritahroja, mutta toimintakykyyn väkivalta ei ole vaikuttanut. Nuutisen viesti on toinen, tällaisen väkivallan seurauksena on usein pitkiä sairaalahoitoja ja elinikäisiä vammoja.
Fight Club on elokuva, jota en luultavasti olisi katsonut ilman näitä opintoja. Sen yhteiskunnallinen sanoma on kuitenkin kiistämätön, ja ymmärrän, että kohdeyleisön kannalta väkivalta on perusteltua. Elokuva kritisoi voimakkaasti nyky-yhteiskunnan kulutuskulttuuria. Arkipäivä ei tarjoa elämyksiä ja niitä etsitään ensin vakavasti sairaiden tukiryhmistä ja sitten väkivaltaisesta tappelusta. Avainkohtaus on mielestäni kellariluukkujen avaaminen, kellari on metsästäjä-keräilijän alitajunta, jossa alkukantaisia tarpeita voi toteuttaa.
Itselläni on kuitenkin päällimmäisenä käsitys väkivallan todellisista seurauksista ja se murentaa pohjan elokuvan uskottavuudelta. Pelottavaa oli lukea netistä, että elokuvan kunniaksi on perustettu tosielämän tappelukerhoja, joissa jäljitellään elokuvan tapahtumia ja teemoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti