Toinen viikon 4 tehtävistä oli, kuinka paljon oletat lasten mediavastaanoton muuttuneen esimerkiksi sinun lapsuudestasi? Perustele!
Vastasin siihen näin:
Lasten mediavastaanotto on muuttunut radikaalisti omasta lapsuudestani, 50-luvulta lähtien. Reaalimaailman rinnalle tai oikeastaan sisään on tullut median maailma. Kupiaisen mukaan nykylapset elävät medialapsuutta, mediakulttuuri on koko ajan läsnä niin leikeissä kuin oppimisessa ja kasvamisessakin. Lapset kasvavat yhä enemmän television ja muiden mediaviestimien äärellä, ja ne muovaavat maailmankuvaa, arvoja ja sosiaalisia suhteita.
1950-luvulla ei ollut televisiota, ja lapsen media oli kouluradion kuulokuvat, satukirjat ja lehtien sarjakuvat. Nykylapsen maailmaan verrattuna mielikuvituksella oli keskeinen rooli, valmiita kuvia oli rajallisesti ja tarinat oli kuvitettava itse omassa mielessään. Vaikutus oli silti valtava, muistan edelleen Giorgio nokipojan kärsimykset, joita kuuntelin radiosta lapsena. (Yllätyksekseni näin netistä, että sitä on esitetty vielä 2000-luvulla teatterissa. Tarina pohjautuu todellisuuteen, köyhät talonpojat joutuivat 1800-luvun pula-aikoina myymään lapsiaan nuohoojiksi.)
Muutos on siis valtava, ja se on otettava huomioon kasvatuksessa. Kuka huolehtii mediakasvatuksesta? Koulu tulee mukaan aika myöhään, mikä on varhaiskasvatuksen vastuu? Onko kodin tehtävä vain lapsen suojeleminen median vaaroilta vai pitäisikö mediakasvatuksen alkaa kotona?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti