Kirjoitin aikaisemmin (15.11.2013), että median uutisoinnin kiihtyminen voisi tuoda mukanaan vastareaktion, hidastamisen. Helsingin Sanomat uutisoi (26.4.2014) Norjassa suuren suosion saavuttaneesta Piip-showsta, jossa kuvataan kuukausitolkulla talitinttejä ja punatulkkuja vierailemassa kahvilaa muistuttavalla lintulaudalla ja pesimässä olohuoneen kaltaisessa pöntössä. Se on saanut katsojia Norjan lisäksi jo yli 160 maassa.
”Nykyaikana monet televisio-ohjelmat ovat todella nopeatempoisia. Ehkä kyse on siitä, että osa katsojista kaipaa vaihtelua”, kertoo toinen ohjelman tekijöistä, Magne Klann. Ohjelmasta keskustellaan sosiaalisessa mediassa suorien lähetysten aikana, ja jotkut katsojat ovat jopa halunneet antaa linnuille nimiä.
Norjassa Slow-TV –ilmiö alkoi vuonna 2009, jolloin yleisradioyhtiö NRK esitti runsaat seitsemän tuntia suoraa kuvaa Bergenistä Osloon vievältä junamatkalta. Vuonna 2011 nähtiin ohjelma laivasta, joka seilasi 134 tuntia suorassa lähetyksessä Norjan rannikon Hurtigrutenia. Ohjelma sai lähes kolme miljoonaa katsojaa, ja se nähtiin myös Suomessa.
Aikaisemmin nettikamerat ovat kuvanneet lähinnä luontoharrastajien iloksi linnunpesien elämää, mutta nyt ilmiö on alkanut kiinnostaa myös muita TV-katsojia. Onko tästä tulossa uusi trendi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti