Näin otsikoi Esko Valtaoja kolumninsa (TS 15.4.2014), jossa hän esittelee professori Steven Pinkerin uutta kirjaa The Better Angels of Our Nature (2011). Hän väittää, että maailma on viime vuosisatojen aikana muuttunut yhä paremmaksi ja inhimillisemmäksi paikaksi. Sodat ja muu väkivalta ovat vähentyneet, vaikka se tosiasia on liian usein hukkunut lööppien alle.
Pinker pohtii, miten se on mahdollista, koska ihmisluonto ei ole voinut kovin paljon muuttua. Yksi selitys on se, että kirjallisuus on tehnyt meistä ihmisiä, ei vain tietokirjallisuus vaan myös kaunokirjallisuus. Kirjapainotaidon keksimisen ja lukutaitoisuuden kasvun myötä alkoi järjen ja valistuksen aikakausi, ja siitä alkanut ”humanitäärinen vallankumous” jatkuu edelleen. Kaunokirjallisuus antoi ihmiselle mahdollisuuden asettua toisen ihmisen asemaan ja irrottautua omasta itsekeskeisyydestään, jakamaan yhteisen ihmisyytemme. Se auttaa meitä kohtelemaan muita niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan.
Yhteiskuntatieteilijä Maija Karinkanta ei ole ihan samaa mieltä yleisönosastokirjoituksessaan (TS 21.4.2014). Hän muistuttaa lukijoita 1900-luvusta, jolloin valtaa pitivät Hitler, Stalin ja Mao. Ihmiskunta tuhosi tuolloin kahdessa isossa ja lukemattomissa pienemmissä sodissa miljoonia kanssaihmisiään. Silti hän kiittää Esko Valtaojaa, joka jaksaa muistuttaa siitä hyvästäkin, jota kaiken pahan keskellä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Seuranneessa nettikeskustelussa huomautetaan, että diktaattorit nimenomaan sensuroivat kirjallisuutta ja järjestivät kirjarovioita. Kirjallisuus oli valtaa pitäville vaarallista, koska ihmiset alkoivat ajatella omilla aivoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti