Puoluetutkija Rauli Mickelsson erittelee Turun Sanomissa (18.8.2014) syitä SDP:n kannatuksen laskuun. Perinteisesti SDP:n politiikkaa on tehty puoluejärjestöissä, ja voimakas puoluelehdistö toi politiikan valtakunnan tietoisuuteen.. 1970-luvulta lähtien politiikan teko siirtyi televisioon. Vielä vuonna 1980 puolueella oli yli sata tuhatta jäsentä, nykyään heitä on tuskin puolet tästä.
Mickelsson viittaa pääministeri Kalevi Sorsan legendaariseen infokratiapuheeseen (http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kun_sorsa_suuttui_ylelle_43043.html#media=43046), jossa tämä syytti mediaa siitä, että infokratia on korvannut demokratian. Sorsa luonnehti julkisen sanan, lähinnä yleisradion, toimintaa epä-älylliseksi ja kritiikittömäksi.
Politiikan teko on siirtynyt puoluejärjestöistä yhä enemmän ulkopuolisten tiedotusvälineiden haltuun. Aikaisemmin puolueen vaikuttajat valikoituivat pitkän järjestöissä toimimisen kautta, nykyään televisio saattaa nostaa yhden ihmisen ohitse muiden yhdessä illassa, sanoo Mickelsson.
Teemu Luukka puolestaan siteeraa (HS 18.8.2014) puheenjohtaja Antti Rinnettä , joka sanoo että äänestäjien luottamus ansaitaan vain vuosien työllä. Luukka hämmästelee alhaista kannatusprosenttia, hänen mukaansa "SDP on vaikuttanut puolueista eniten siihen, että Suomi nousi köyhästä maatalousyhteiskunnasta menestyneeksi valtioksi, jossa on pitkät lomat, hyvä koulutus ja ihmisillä monenlaista tukijärjestelmää". Vuoden 1907 jälkeen pidetyissä eduskuntavaaleissa kansa on 28 kertaa (yhteensä 36 eduskuntavaalit) äänestänyt SDP:n maan suurimmaksi puolueeksi, vaikka maata ovat koetelleet sisällissota, pari maailmansotaa ja useat talouskriisit.
Onko medialla tosiaan näin paljon valtaa? Olemmeko siirtyneet demokratiasta infokratiaan, jossa TV-väittelyt, uutiset, ajankohtaisohjelmat ja twiitit määrittelevät politiikan suunnan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti