Miksi monet ihmiset katsovat elokuvia televisiosta, vaikka on olemassa mahdollisuus ja vapaus katsoa samat elokuvat DVD:ltä tai blue-rayna haluamanaan ajankohtana ja usein ilman mainoksia? Haluammeko tekniikasta huolimatta jakaa yhteisen kokemuksen, vaikka sitten yksin omalla sohvalla?
Juhani Karila on alle kolmikymppinen toimittaja, joka kertoo (HS 4.5.2014), miten hän kiirehti valintamyymälästä kotiin katsomaan Harry Potter –sarjan viimeistä elokuvaa TV:stä. Hän otsikoi kirjoituksensa ”Kun ohjelmatiedot käskevät juoksemaan”. Hänellä on kyseinen elokuva blue-rayna hyllyssään, mutta hän laskee minuutteja ehtiäkseen ajoissa TV:n ääreen. Hän lopettaa kolumninsa: ”Onneksi olin jättänyt telkkarin päälle oikealta kanavalta, Warner Brothersin logo syöksyi juuri esiin ukkospilvestä ja tunsin hetken olevan ladattu merkityksellä, valuin hikeä, olin ehtinyt, minulle tuli hyvä mieli ja aloin katsoa elokuvaa”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti