Tänä vuonna kiinnitin huomiota siihen, että ainakin kolmessa Oscar-ehdokkaassa tarina pohjautui tavallisten ihmisten elämään. Parhaaksi elokuvaksi valittiin 12 Years a Slave, jonka taustalla on Solomon Northupin omaelämäkerta vuodelta 1853. Dallas Buyers Club –elokuvasta palkittiin paras pääosan ja paras sivuosan näyttelijä. Se perustuu Ron Woodroofin elämään ja hänestä vuonna 1992 tehtyyn lehtiartikkeliin. Philomena kertoo tositarinan Philomena Leestä, joka etsi kadonnutta poikaansa yli 50 vuotta. Se sai neljä Oscar-ehdokkuutta.
Oscar-gaalassa on usein aikaisemmin nähty historiallisten henkilöiden elämästä tehtyjä teoksia, esimerkkeinä vaikkapa Kuninkaan puhe, Lincoln ja Gandhi.
Faktan ja fiktion yhdistelmä elokuvissa on mielenkiintoinen. Ehkä se on tuottajien laskelmointia, todellisuuspohja takaa sen, että katsojat kiinnostuvat tarinasta, koska näin on todella tapahtunut. Kirjoista tehdyt elokuvat nojaavat samoin siihen, että useimmat katsojat tuntevat aiheen, esimerkkinä Kummisetä-sarjan elokuvat.
Pelkkä fiktio on vaikeampi ja epävarmempi laji, tosin sekin saattaa menestyä, kuten Gravity, joka voitti seitsemän Oscaria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti