Toimittaja Harri Uusitorppa muistelee Ylen tietoiskuja (HS 24.3.2015). Niitä esitettiin ohjelmien välissä 1960-luvulta alkaen ja niiden tarkoitus oli valistaa suomalaisia mm. liikenteen, heikkojen jäiden ja tupakan vaaroista. Parhaiten lienee kansan yhteiseen tajuntaan jäänyt tietoisku, jossa päiväkotilapset kertoivat ammattihaaveistaan (lääkärihoitaja, krattorimies, lakasinkoneenkuljettaja ym.) ja lopuksi varoitettiin että "meistä aikuisista riippuu, murskaantuvatko unelmat auton alle".
Tietoiskut olivat aikansa tuote, TV-tuotantoa ohjasi Ohjelmatoiminnan säännöstö ja television tehtävänä oli heijastaa yhteiskunnassa ilmeneviä arvoja ja arvostuksia. Tietoiskuja tehtiin usein yhteistyössä viranomaisten, ministeriöiden ja järjestöjen kanssa.Tekijät pyysivät myös mainostoimistoilta käsikirjoituksia, jotkan Yle sitten osti ja toteutti itse täysin oikeuksin.
Jos haluatte palauttaa mieleen lapsuuden/nuoruuden TV-muistoja, niin Ylen Elävästä arkistosta löydätte noin 70 tietoiskua.
perjantai 27. maaliskuuta 2015
perjantai 12. syyskuuta 2014
Mediakritiikki on muotia osa 2
Helsingin Sanomien (12.9.2014) lähes aukeaman jutun otsikoksi oli valittu "Helsingin johtopestiin ehdolla taas Rädyn kaveri". Iltasanomat sanoi asian vielä selvemmin: "Rädyn sijaiseksi taas ehdolla Rädyn kaveri". Otsikon sananvalinnasta nousi aikamoinen meteli Facebookissa.
Viestiketjun aloitti ministeri Krista Kiurun erityisavustaja Esa Suominen, jonka mielestä otsikointi ei ole enää reilua. Pienessä maassa kaikki yhteiskunnallisesti aktiiviset ihmiset tuntevat toisensa tavalla tai toisella.
Lukuisissa kommenteissa kirjoittajat miettivät erakoitumista ja ystävyyssuhteiden katkaisemista, jos aikoo jatkaa politiikassa. Joku pohtii, onko medialla sellainen logiikka, että jos jokin virhe löydetään, niin aletaan etsiä muita ja ajetaan poliitikko nurkkaan. Yksi kehottaa käyttämään medialukutaitoa ja on sitä mieltä, ettei otsikon ole tarkoituskaan olla reilu vaan kerätä klikkauksia. Toinen antaa sille nimenkin, klikkausjournalismi.
Joonas Laitisen juttu HS:ssä on muuten asiallinen ja tasapuolinen, hän on haastatellut useita helsinkiläisen sosiaali- ja terveysalan vaikuttajia sekä myös Rätyä ja sijaisehdokas Pia Sutista. Sen otsikko vain näyttää epäilyttävästi ajojahdilta ja klikkausjournalismilta.
Viestiketjun aloitti ministeri Krista Kiurun erityisavustaja Esa Suominen, jonka mielestä otsikointi ei ole enää reilua. Pienessä maassa kaikki yhteiskunnallisesti aktiiviset ihmiset tuntevat toisensa tavalla tai toisella.
Lukuisissa kommenteissa kirjoittajat miettivät erakoitumista ja ystävyyssuhteiden katkaisemista, jos aikoo jatkaa politiikassa. Joku pohtii, onko medialla sellainen logiikka, että jos jokin virhe löydetään, niin aletaan etsiä muita ja ajetaan poliitikko nurkkaan. Yksi kehottaa käyttämään medialukutaitoa ja on sitä mieltä, ettei otsikon ole tarkoituskaan olla reilu vaan kerätä klikkauksia. Toinen antaa sille nimenkin, klikkausjournalismi.
Joonas Laitisen juttu HS:ssä on muuten asiallinen ja tasapuolinen, hän on haastatellut useita helsinkiläisen sosiaali- ja terveysalan vaikuttajia sekä myös Rätyä ja sijaisehdokas Pia Sutista. Sen otsikko vain näyttää epäilyttävästi ajojahdilta ja klikkausjournalismilta.
lauantai 6. syyskuuta 2014
Kansankäräjät netissä osa 2
Kirjoitin 6.5.2014 Helsingin Sanomien joukkoistamishankkeesta, jolla kerättiin kansalta ideoita paremman Suomen rakentamiseksi. Näitä ideoita kertyi yhteensä 6 859 HS.fi:n Kansankäräjät -palveluun. Erilaisten karsinta-, analysointi-, keskustelu- ja louhintamenetelmien avulla tehtiin yhteenveto, josta selvisi, millaisia asioita vastaajat pitivät tärkeimpinä ja miten suuri yksimielisyys niiden tärkeydestä vallitsee.
Syyskuun kuukausiliitteessä Anni Lassila ja Vappu Kaarenoja esittelevät tuloksia. Suosituin aihe oli verotus, ja hyvin paljon sanottavaa kansalla oli myös koulutuksesta, työnteosta, tasa-arvosta, yksilön vastuusta, yrittämisestä ja demokratiasta. Toimittajien mielestä ehdotukset kertovat siitä, millainen Suomesta on lähes satavuotisen itsenäisyyden aikana tullut ja miten yhteiskunta on vähä vähältä ottanut vastuun heikommistaan. Kansa vaatii palvelujen hienosäätöä, mutta niiden olemassaolosta ei enää tarvitse taistella.
Jutun otsikko on "Liiallinen holhous ja sääntely pois", ja toimittajat antavat esimerkeiksi mm. kauppojen aukioloajat ja alkoholin myynnin. Jutun pääkuvana on hyvin ohut kirja Suomen laki 2017.
Toimittajat nostavat esiin muutamia ehdotuksia, ja niitä verrataan muiden maiden käytäntöihin tai selostetaan nykykäytännön historiallista taustaa. Joistakin ehdotuksista ja niiden seurauksista he ovat pyytäneet asiantuntijalausuntoja: mm. suoran demokratian vaatimuksia kommentoi Sami Borg, jonka mukaan kansanäänestysten esteenä on usein korkea hinta, mutta sähköinen äänestys voisi muuttaa tilanteen.
Saska Saarikoski selostaa kainalojutussa, miten joukkoaivo toimi. Hänen mukaansa mitään tajunnanräjäyttävää ei kyselyssä löytynyt, mutta viilattavaa kuitenkin olisi, varsinkin yrittämistä ja työntekoa rajoittavia sääntöjä pitäisi Suomessa karsia.
Syyskuun kuukausiliitteessä Anni Lassila ja Vappu Kaarenoja esittelevät tuloksia. Suosituin aihe oli verotus, ja hyvin paljon sanottavaa kansalla oli myös koulutuksesta, työnteosta, tasa-arvosta, yksilön vastuusta, yrittämisestä ja demokratiasta. Toimittajien mielestä ehdotukset kertovat siitä, millainen Suomesta on lähes satavuotisen itsenäisyyden aikana tullut ja miten yhteiskunta on vähä vähältä ottanut vastuun heikommistaan. Kansa vaatii palvelujen hienosäätöä, mutta niiden olemassaolosta ei enää tarvitse taistella.
Jutun otsikko on "Liiallinen holhous ja sääntely pois", ja toimittajat antavat esimerkeiksi mm. kauppojen aukioloajat ja alkoholin myynnin. Jutun pääkuvana on hyvin ohut kirja Suomen laki 2017.
Toimittajat nostavat esiin muutamia ehdotuksia, ja niitä verrataan muiden maiden käytäntöihin tai selostetaan nykykäytännön historiallista taustaa. Joistakin ehdotuksista ja niiden seurauksista he ovat pyytäneet asiantuntijalausuntoja: mm. suoran demokratian vaatimuksia kommentoi Sami Borg, jonka mukaan kansanäänestysten esteenä on usein korkea hinta, mutta sähköinen äänestys voisi muuttaa tilanteen.
Saska Saarikoski selostaa kainalojutussa, miten joukkoaivo toimi. Hänen mukaansa mitään tajunnanräjäyttävää ei kyselyssä löytynyt, mutta viilattavaa kuitenkin olisi, varsinkin yrittämistä ja työntekoa rajoittavia sääntöjä pitäisi Suomessa karsia.
torstai 4. syyskuuta 2014
Ammattitoimittaja vai bloggaaja?
Juhani Karila (HS 4.9.2014) näkee muutoksen merkkejä Kotilieden ilmoituksessa (20.8.2014), jolla lehti pyytää lukijoita lähettämään arvioita historiallisista romaaneista. Hänen mielestään lehti yrittää korvata ammattitoimittajan työtä ilmaistyövoimalla. Hän muistelee myös MTV:n kampanjaa, jolla etsittiin "tähtitoimittajia" tekemään haastatteluja festareille pääsylipun hinnalla.
Käynnissä on kilpailu näkyvyydestä ammattitoimittajien ja aktiiviharrastajien välillä. Samaa ongelmaa pohtii Reetta Räty (HS Teema 4/14), hän kuvaa juttujen viimeistelyä HS:n toimituksessa ja vertaa sitä tyttärensä videoblogipostaukseen, joka syntyi neljässä minuutissa. Hän kysyy "haluaako tämä lapsi ikinä maksaa siitä, että jonkin jutun otsikkoa on miettinyt kolme hyväpalkkaista ammattilaista". Miten journalistit pärjäävät, jos kuka tahansa voi julkaista mitä tahana ilmaiseksi?
Rädyn mukaan mediataloilla on talouskriisin lisäksi potentiaalinen uskottavuuskriisi: riittääkö lupaus "laadusta", "riippumattomuudesta" ja "epäkohtien esille tuomisesta", kun vastassa on videobloggaajien "aitous" ja "oma näkökulma"?
Karilan mielestä on hyvä, että kirjoista kirjoitetaan mahdollisimman paljon. Hän haluaa kuitenkin tehdä selvän eron ammatikseen lukevan ammattikriitikon ja bloginpitäjän välillä. Tätä eroa voi arvioida vaikkapa vertaamalla Sanna Kangasniemen (HS 4.9.20014) arviota Anna-Leena Härkösen romaanista Kaikki oikein ja Mari A:n kirjablogia (http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2014/08/anna-leena-harkonen-kaikki-oikein.html).
Käynnissä on kilpailu näkyvyydestä ammattitoimittajien ja aktiiviharrastajien välillä. Samaa ongelmaa pohtii Reetta Räty (HS Teema 4/14), hän kuvaa juttujen viimeistelyä HS:n toimituksessa ja vertaa sitä tyttärensä videoblogipostaukseen, joka syntyi neljässä minuutissa. Hän kysyy "haluaako tämä lapsi ikinä maksaa siitä, että jonkin jutun otsikkoa on miettinyt kolme hyväpalkkaista ammattilaista". Miten journalistit pärjäävät, jos kuka tahansa voi julkaista mitä tahana ilmaiseksi?
Rädyn mukaan mediataloilla on talouskriisin lisäksi potentiaalinen uskottavuuskriisi: riittääkö lupaus "laadusta", "riippumattomuudesta" ja "epäkohtien esille tuomisesta", kun vastassa on videobloggaajien "aitous" ja "oma näkökulma"?
Karilan mielestä on hyvä, että kirjoista kirjoitetaan mahdollisimman paljon. Hän haluaa kuitenkin tehdä selvän eron ammatikseen lukevan ammattikriitikon ja bloginpitäjän välillä. Tätä eroa voi arvioida vaikkapa vertaamalla Sanna Kangasniemen (HS 4.9.20014) arviota Anna-Leena Härkösen romaanista Kaikki oikein ja Mari A:n kirjablogia (http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2014/08/anna-leena-harkonen-kaikki-oikein.html).
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Mediaa opettelemassa
Kirjoitin aikaisemmin (15.4.2014) Timo Soinista, jonka mukaan poliitikkojen on opittava, ettei median kanssa pidä tapella vaan sen kanssa on tultava toimeen.
Nyt Warner Music Finland ja Suomen Koripalloliitto opettelevat samoja taitoja (toimittaja Mimma Lehtovaara Turun Sanomissa 24.8.2014) Rap-artisti Cheekin ensimmäiseen konserttiin pääsivät toimittajat vain ostamalla pääsylipun, ja Susijengin yhteistyökumppanien harjoitus- ja illallistilaisuuteen he joutuivat ostamaan yli 200 euron pääsylipun. Koripalloliitto myöntää toimineensa taitamattomasti ja harkitsemattomasti. Warner Music Finland ei vastannut STT:n kommenttipyyntöön.
Tapahtumat ovat nostaneet kohun journalistipiireissä. Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Niemisen mukaan median velvollisuus on seurata ja antaa tietoja myös viihdemaailman ilmiöistä ja tapahtumista. Mediatutkija Panu Uotila pitää ilmiötä vaarallisena, tiedotusvälineillä ei saa olla taloudellista kytkentää. Professori Raimo Salokangas kehottaa kieltäytymään maksamasta ja ihmettelemään isoon ääneen, että tällaista tulee mieleen.
Viihde- ja urheilumaailman edustajat oppinevat kerralla, että median kanssa on oltava sovussa, sen ääni on niin iso, ettei suurikaan yhtiö tai järjestö pärjää sille.
Nyt Warner Music Finland ja Suomen Koripalloliitto opettelevat samoja taitoja (toimittaja Mimma Lehtovaara Turun Sanomissa 24.8.2014) Rap-artisti Cheekin ensimmäiseen konserttiin pääsivät toimittajat vain ostamalla pääsylipun, ja Susijengin yhteistyökumppanien harjoitus- ja illallistilaisuuteen he joutuivat ostamaan yli 200 euron pääsylipun. Koripalloliitto myöntää toimineensa taitamattomasti ja harkitsemattomasti. Warner Music Finland ei vastannut STT:n kommenttipyyntöön.
Tapahtumat ovat nostaneet kohun journalistipiireissä. Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Niemisen mukaan median velvollisuus on seurata ja antaa tietoja myös viihdemaailman ilmiöistä ja tapahtumista. Mediatutkija Panu Uotila pitää ilmiötä vaarallisena, tiedotusvälineillä ei saa olla taloudellista kytkentää. Professori Raimo Salokangas kehottaa kieltäytymään maksamasta ja ihmettelemään isoon ääneen, että tällaista tulee mieleen.
Viihde- ja urheilumaailman edustajat oppinevat kerralla, että median kanssa on oltava sovussa, sen ääni on niin iso, ettei suurikaan yhtiö tai järjestö pärjää sille.
torstai 21. elokuuta 2014
Demokratiasta infokratiaan osa 3
Uutispäällikkö Hannu Miettunen (Turun Sanomat 21.8.2014) puuttuu keskusteluun median politisoitumisesta ja muistuttaa, että Suomessa sanomalehdistö syntyi aikanaan maailman politisoituneimpana. Neljällä suurimmalla puolueella oli maakuntalehtien verkosto ja lisäksi oma uutistoimisto, joka välitti poliittista tekstimainontaa. Puolueet kiintiöivät Yleisradion virkoja omilleen. Miettisen mukaan tilanne muuttui 1980-luvun alussa, ja yhtenä vaikuttajana oli kirja Tamminiemen pesänjakajat.Vähitellen sanomalehdet katkaisivat muodolliset sidoksensa puolueisiin.
Oleellinen ero lienee siinä, että aikaisemmin sanomalehdet olivat poliittisesti sitoutuneita ja Ylen toimittajien poliittinen tausta oli enemmän tai vähemmän tiedossa. Kun avasi sanomalehden, tiesi minkä puolueen näkökulmasta asioita tarkasteltiin. Nykyään toimittajien taustasta ei ole tietoa, vaikka silloin tällöin esitetäänkin vaatimuksia, että toimittajien pitäisi kertoa vakaumuksestaan ja sidoksistaan.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (21.8.2014) otettiin kantaa hallituksen päätökseen nostaa oppivelvollisuusikärajaa. Siinä kehotettiin kuuntelemaan opetuksen käytännön ammattilaisia, joista nimeltä mainittiin sivistysjohtaja Peter Johnson ja Harvardin yliopiston vieraileva professori Pasi Sahlberg. Heidän mielestään oppivelvollisuusiän nostaminen ei auta estämään syrjäytymistä, vaan tuki olisi kohdennettava varhaiskasvatukseen ja peruskoulun alaluokille.
On mielenkiintoista seurata, miten asia etenee hallituksen budjettiriihessä. Kuuntelevatko ministerit koulutuksen asiantuntijoita ja valtakunnan suurimman lehden mielipidettä vai pitävätkö kiinni jo tehdystä ratkaisusta?
Oleellinen ero lienee siinä, että aikaisemmin sanomalehdet olivat poliittisesti sitoutuneita ja Ylen toimittajien poliittinen tausta oli enemmän tai vähemmän tiedossa. Kun avasi sanomalehden, tiesi minkä puolueen näkökulmasta asioita tarkasteltiin. Nykyään toimittajien taustasta ei ole tietoa, vaikka silloin tällöin esitetäänkin vaatimuksia, että toimittajien pitäisi kertoa vakaumuksestaan ja sidoksistaan.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (21.8.2014) otettiin kantaa hallituksen päätökseen nostaa oppivelvollisuusikärajaa. Siinä kehotettiin kuuntelemaan opetuksen käytännön ammattilaisia, joista nimeltä mainittiin sivistysjohtaja Peter Johnson ja Harvardin yliopiston vieraileva professori Pasi Sahlberg. Heidän mielestään oppivelvollisuusiän nostaminen ei auta estämään syrjäytymistä, vaan tuki olisi kohdennettava varhaiskasvatukseen ja peruskoulun alaluokille.
On mielenkiintoista seurata, miten asia etenee hallituksen budjettiriihessä. Kuuntelevatko ministerit koulutuksen asiantuntijoita ja valtakunnan suurimman lehden mielipidettä vai pitävätkö kiinni jo tehdystä ratkaisusta?
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Demokratiasta infokratiaan, osa 2
Lisää arvioita median poliitisen vallan kasvusta tarjoavat sanomalehdet tänään (20.8.2014). Jouko Vähä-Koskela otsikoi kirjoituksensa Turun Sanomissa "Puolueet päästivät toimittajat kuninkaantekijöikseen". Hän referoi erikoistutkija Mari K. Niemen väitöskirjaa, jonka otsikko on "Kaksi tietä huipulle. Media ja puoluejohtajuus Suomessa naisten noususta populismin aaltoon". Toimittajat ovat ryhtyneet ohjeistamaan puolueita ja tulkitsemaan politiikkaa. Poliitikot mukautuivat tähän ja pyrkivät hyötymään mediasta. Vähä-Koskela näkee tässä myös syyn siihen, että naiset ovat nousseet puolueiden puheenjohtajatasolle.
Niemi nimittää ilmiötä "tiedotusvälineiden onnistuneeksi interventioksi", varovaisesta jälkikommentoinnista on siirrytty politiikan tekemisen osapuoleksi. Puolueet lähtivät mukaan ja alkoivat testata mediassa puheenjohtajaehdokkaiden paineeensietokykyä, vetovoimaisuutta ja esiintymistaitoja.
Paavo Rautio kirjoittaa Helsingin Sanomissa presidentin roolista, joka on kutistunut vuosikymmenten mittaan, tarkemmin sanottuna Kekkosen jälkeen. Tärkeimpänä syynä tähän Rautio pitää siirtymistä suoraan kansanvaaliin. Se on vaikuttanut presidentin auktoriteettiin, joka on tuotu liian lähelle verrattuna valitsijamiesten suorittamaaan valintarituaaliin. Lisäksi media tuo ehdokkaat kaiken kansan nähtäviksi ja arvioitaviksi.
Nyt Niinistön neuvottelut Putinin ja Poroshenkon kanssa ovat nostaneet hänet päivänpolitiikan yläpuolelle, Raution mukaan presidentille kuuluvalle paikalle.
Mari K. Niemen väitöskirja tarkastetaan Turun yliopistossa 30.8.2014.
Niemi nimittää ilmiötä "tiedotusvälineiden onnistuneeksi interventioksi", varovaisesta jälkikommentoinnista on siirrytty politiikan tekemisen osapuoleksi. Puolueet lähtivät mukaan ja alkoivat testata mediassa puheenjohtajaehdokkaiden paineeensietokykyä, vetovoimaisuutta ja esiintymistaitoja.
Paavo Rautio kirjoittaa Helsingin Sanomissa presidentin roolista, joka on kutistunut vuosikymmenten mittaan, tarkemmin sanottuna Kekkosen jälkeen. Tärkeimpänä syynä tähän Rautio pitää siirtymistä suoraan kansanvaaliin. Se on vaikuttanut presidentin auktoriteettiin, joka on tuotu liian lähelle verrattuna valitsijamiesten suorittamaaan valintarituaaliin. Lisäksi media tuo ehdokkaat kaiken kansan nähtäviksi ja arvioitaviksi.
Nyt Niinistön neuvottelut Putinin ja Poroshenkon kanssa ovat nostaneet hänet päivänpolitiikan yläpuolelle, Raution mukaan presidentille kuuluvalle paikalle.
Mari K. Niemen väitöskirja tarkastetaan Turun yliopistossa 30.8.2014.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)