Juhani Karila (HS 4.9.2014) näkee muutoksen merkkejä Kotilieden ilmoituksessa (20.8.2014), jolla lehti pyytää lukijoita lähettämään arvioita historiallisista romaaneista. Hänen mielestään lehti yrittää korvata ammattitoimittajan työtä ilmaistyövoimalla. Hän muistelee myös MTV:n kampanjaa, jolla etsittiin "tähtitoimittajia" tekemään haastatteluja festareille pääsylipun hinnalla.
Käynnissä on kilpailu näkyvyydestä ammattitoimittajien ja aktiiviharrastajien välillä. Samaa ongelmaa pohtii Reetta Räty (HS Teema 4/14), hän kuvaa juttujen viimeistelyä HS:n toimituksessa ja vertaa sitä tyttärensä videoblogipostaukseen, joka syntyi neljässä minuutissa. Hän kysyy "haluaako tämä lapsi ikinä maksaa siitä, että jonkin jutun otsikkoa on miettinyt kolme hyväpalkkaista ammattilaista". Miten journalistit pärjäävät, jos kuka tahansa voi julkaista mitä tahana ilmaiseksi?
Rädyn mukaan mediataloilla on talouskriisin lisäksi potentiaalinen uskottavuuskriisi: riittääkö lupaus "laadusta", "riippumattomuudesta" ja "epäkohtien esille tuomisesta", kun vastassa on videobloggaajien "aitous" ja "oma näkökulma"?
Karilan mielestä on hyvä, että kirjoista kirjoitetaan mahdollisimman paljon. Hän haluaa kuitenkin tehdä selvän eron ammatikseen lukevan ammattikriitikon ja bloginpitäjän välillä. Tätä eroa voi arvioida vaikkapa vertaamalla Sanna Kangasniemen (HS 4.9.20014) arviota Anna-Leena Härkösen romaanista Kaikki oikein ja Mari A:n kirjablogia (http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2014/08/anna-leena-harkonen-kaikki-oikein.html).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti