Lehdistö - neljäs valtiomahti, some - viides valtiomahti?

Mediatutkimuksen perusopintojen tämän viikon tehtävä oli pohtia lehdistöä neljäntenä valtiomahtina suhteessa epä(puolue)politisoitumiseen. Vastasin siihen näin: Jos lehdistö ymmärretään Montesquieun mukaan neljänneksi valtiomahdiksi, siis muista kolmesta riippumattomaksi, voidaan pitää oikeansuuntaisena kehityksenä sitä, että (puolue)poliittisen lehdistön osuus on kaikkialla maailmassa vähentynyt. Tom Moringin mukaan miltei 95% lehtien levikistä kuului Suomessa vuonna 1998 puolueisiin sitoutumattomille lehdille. Kun lisäksi sanomalehtien levikki on Suomessa asukaslukuun suhteutettuna yksi maailman korkeimpia, sen voisi olettaa tekevänsä tehtävänsä hyvin. Kirjailija Matti Mäkelä esittää kuitenkin toisenlaisen näkökulman (HS 20.11.2013). Hän nimittää lehdistöä jäykimmäksi valtiomahdiksi, jota hallitsee ”punavihreä hegemonia”. Montesquieun aikana lehdistö oli muiden valtiomahtien haastaja, mutta nyt se on päässyt valtaan ja siitä on tullut jäykkä ja joustamaton. Mäkelän mukaan punavihreän mielipideinstituution poliittinen kannatus on vain viidenneksen luokkaa, mutta sen vaikutus ulottuu myös politiikkaan, virkamiehiin ja tuomioistuimiin.(http://www.hs.fi/kulttuuri/J%C3%A4ykin+valtiomahti/a1384839351223). Kuulostaa vähän salaliittoteorialta, mutta saa ajattelemaan lehdistön valta-asemaa ja sitä ohjailevia tahoja. Onko niin, että puoluelehdet ilmoittavat suoraan ideologiansa, mutta sitoutumattomien lehtien agenda on vaikeammin määriteltävissä? Voisi myös kysyä, onko valtamedialla aina jonkinlainen hegemonia, jolla se pyrkii vaikuttamaan muihin valtiomahteihin ja kuka siitä määrää. ”Kuka vahtii neljättä valtiomahtia, eli toimittajia ja tiedotusvälineitä?”, kysyy Tuomo Pietiläinen (HS 16.10.2012) ja vastaa, että sosiaalisesta mediasta on tullut viides valtiomahti muiden joukkotiedotusvälineiden rinnalle. Samaa mieltä on Niclas Storås (Tietoviikko 8.9.2013) mutta hän muistuttaa, että perinteiseen verrattuna sosiaalinen media on hyvin arvaamaton ja hallitsematon. Ivan Sigal johtaa kansainvälistä bloggaajien Global Voices –yhteisöä, ja hänkin käyttää termiä Fifth Estate erotuksena perinteisistä tiedotusvälineistä. Hän väittää, että sillä on ollut valtava vaikutus viime vuosina ja se on saanut aikaan jopa historiallisia muutoksia. (http://www.takepart.com/article/2013/10/16/what-is-the-fifth-estate).

Perinteisen lehtikuvaamisen loppu?

Helsingin Sanomissa 20.11.2013 uutisoidaan New Yorkissa avatusta näyttelystä "JFK November 22 1963 A Bystander`s View of History". Näyttelyn pääkuraattori Brian Wallis väittää, että lehtikuvaaminen perinteisessä mielessä loppui Kennedyn salamurhaan. Hänen mukaansa silloin kiinnostavin materiaali tuli kansalaisilta ja median demokratisoituminen alkoi. Silloin saivat alkunsa myös lukijan kuva -palstat. Väite on aika rohkea ja jutun kirjoittanut Vesa Sirénkin pitää sitä kiistanalaisena. Pikemminkin silloin mielestäni loppui lehtikuvaajien yksinoikeus uutisvalokuviin.

"Kennedyn murhauutisointi yksi murrosvaihe Suomen mediassa"

Turun Sanomissa 17.11.2013 kerrotaan käänteestä Suomen uutismediassa 50 vuotta sitten. Suomen Tietotoimistolla oli silloin etuoikeus uutisten välittämiseen eetterissä. Yleisradiolla oli tieto murhasta, mutta sitä ei voitu julkistaa ennen kuin saatiin lupa STT:ltä. Tämä tapahtuma sai aikaan sen, että yksinoikeus kumottiin ja vuonna 1965 Yle sai omat radiouutiset. On tapana kysyä, muistatko missä olit silloin kun kuulit tietyn uutisen. Muistan elävästi, miten kuulin radiosta uskomattoman uutisen, että Kennedy oli murhattu. Se iski tajuntaan, niin että näen selvästi itseni istumassa pirtissä sängyn laidalla, kun kuulin uutisen. Olin silloin 15-vuotias.

Suomi vuoden 1995 jälkeen

Jussi Pullinen väittää (Hesarin Nyt-liite 15.11.2013) , että vuoden 1995 jälkeen kasvaneiden kokemus Suomesta on täysin erilainen kuin aiemmilla sukupolvilla. Avoin globaali markkinatalous, verkon vapaa tiedonvälitys ja kansainvälinen media ovat nykynuorille itsestäänselvyyksiä. Nyt-liite on täysi-ikäistynyt (perustettu 1995). Juhlan kunniaksi se seuraa kahta 18-vuotiasta ja Suomen tapahtumia heidän elinvuosinaan. Mediatutkija Johanna Sumiala kommentoi vuosien tapahtumia ja nuorten kokemuksia. Hänen mukaansa uutiset eivät enää kanavoidu välttämättä mediatalojen kautta, vaan ihmiset etsivät uutisia netistä ja linkkaavat niitä sosiaalisessa mediassa. Uutiset leviävät yhä nopeammin, ja Sumiala pohtii, voiko vauhti kiihtyä loputtomiin. ”Nykyään monissa asioissa trendinä on tosin slow-asiat: slow-food ja slow-life. Olisiko tulevaisuudessa myös mediakäytön trendinä slow?”

YLE - laadukkaan journalismin lippulaiva?

Antti Blåfield kirjoittaa Helsingin Sanomissa 9.11.2013 media-alan ylle kerääntyneestä myrskystä, jonka vaikutuksia on vaikea arvioida. Uusi tekniikka on vähentänyt painettujen lehtien lukemista, tiedotusvälineet kärsivät vuoden 2008 finanssikriisistä ja nykyinen hallitus määräsi tilatuille lehdille arvonlisäveron, jota vielä vuoden alusta korotettiin prosenttiyksiköllä. Tämän myrskyn keskellä on Blåfieldin mukaan yksi rauhan saareke, Yleisradio, jonka rahoituksen kaikki eduskuntaryhmät ovat turvanneet erityisellä Yle-verolla. Hän vertaa Yleisradion asemaa puoluerahoitukseen ja kysyy, puolustavatko poliitikot sananvapautta vai ”hellivätkö he ajatusta omasta mediasta, jossa varmasti pääsee ääneen”.

"Kansa raivostui, media lepyttää"

Helsingin Sanomissa 9.11.2013 Jussi Pullinen kirjoittaa, että vihaiset ja ärhentelevät viestit leviävät yhteisöpalveluissa nopeammin kuin myönteiset, ja tämä puhetapa hiipii myös mediaan. Hän etsii syitä ihmisluonnosta ja siitä, että netissä ihminen ei saa aggressiostaan sosiaalista palautetta samoin kuin kasvokkain toisten kanssa. Vastapainoksi Yhdysvalloissa joukko toimittajia on perustanut Upworthy-nimisen verkkosivuston, jonka avulla yritetään rikkoa kielteisyyden jakokierre julkaisemalla juttuja, joiden tarkoitus on voimaannuttaa ja kertoa maailmasta jotain myönteistä. Sivustolla on noin 22 miljoonaa kuukausittaista kävijää. ”Raivo myy, mutta niin myyvät toivo ja onnikin”, päättää Pullinen kolumninsa.

1950-luvun mediamurros - The Hour -TV-sarja

Jo 1950-luvulla puhuttiin mediamurroksesta, uutislähetystä haluttiin uudistaa. TV-sarjan The Hour parin ensimmäisen jakson perusteella syntymässä on nykyisenlainen uutislähetys. Kylmän sodan Euroopassa kunnianhimoiset toimittajat haluavat luoda uudenlaisen ajankohtaisohjelman. http://yle.fi/ulkomaiset/sarjat_ao2.php?id=2008

Mediasta puhutaan!

Joka päivä eri tiedotusvälineissä puhutaan mediasta ja sen muutoksesta. Tietysti mediassa puhutaan mediasta. Mediatutkimuksen opiskelijalla ei ole pulaa materiaalista. Opiskeluaineiston lisäksi lehdet ja televisio tarjoavat harva se päivä uutisia, keskustelun aiheita ja ajateltavaa opiskelun mausteeksi. Tarkoitukseni on tässä blogissa seurata, mitä kaikkea mediasta tarttuu silmiin ja korviin, ja jakaa se muille.