Tänään LUOTI-webinaarin aiheena olivat suunnitelmallinen työskentely ja tietoturva. Christian Komonen (Fronter-Pearson) tarkasteli esityksessään koulua palveluna ja TVT:tä osana koulun "palvelupakettia". Koska toimintaympäristö ja teknologia yhteiskunnassa muuttuu, on aiheellista kysyä, mitä ja miten opetetaan.
Palvelu on Christian Grönroosin mukaan erilaisista tekijöistä ja asiakkaan kokemista hyötykokemuksista koostuva kokonaisuus. Palvelun tuottaminen on luonteeltaan prosessi. Koulun ydinpalvelu on opettaminen ja oppimisen tukeminen. TVT voisi olla tukipalvelu, joka laajentaa palvelua, mm. antaa mahdollisuuden opiskella kotona perusasiat, joita sitten oppitunnilla syvennetään.
Timo Simell Tieke ry:stä varoitti verkkorikollisuudesta, mm. roskapostista, tietomurroista ja asiakkaiden tietojen kaappaamisesta.
Jarmo Tanskasen aiheena oli suunnitelmallinen työskentely ja projektien toteuttaminen. Yksi tärkeä näkökohta koski tiedottamista. Sähköposti ei ole tehokas, vaan tarvitaan yhteinen foorumi, jossa kaikki voivat seurata projektin edistymistä. Tarvitaan siis koulun sisäinen intra!
perjantai 30. maaliskuuta 2012
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Sosiaalinen media
Tehtävään 22 (Miten sinä näet sosiaalisen median sosiaalisuuden?) vastasin
Oma kokemukseni sosiaalisesta mediasta on Facebookista ja blogeista. FB:tä seuraan aktiivisesti mutta en paljon postaile, kavereina on työtovereita ja sukulaisia. Seuraan joitakin blogeja ja olen osallistunut muutamiin, mm. pidän blogia näistä koulutuksistani.
Miksi osallistun? Kelly Nuxoll esittää motiiveiksi itseilmaisun, viestinnän, jakamisen ja yhteistyön. Oma motiivini on lähinnä viestimien tarkkailu, kokeilu ja opiskelu. Se sopisi lähinnä Jay Deragonin määritelmään verkon käytöstä oppimistarkoituksessa. Blogit antavat tilaisuuden myös luovuudelle niin työssä kuin harrastuksissa ja se houkuttaa.
Mitä uutta sosiaalinen media tuo? Vaivattoman mahdollisuuden vaihtaa kuulumisia, pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Mutta postailu on erilaista, pinnallisempaa , kahden kesken puhutaan sellaistakin, mitä ei kirjoiteta Facebookiin. Mielestäni FB ei ole yksilöiden summaa suurempaa tai yksilöiden yläpuolella olevaa, vaan pienempää ja rajoitetumpaa, pintavaahtoa sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Oma kokemukseni sosiaalisesta mediasta on Facebookista ja blogeista. FB:tä seuraan aktiivisesti mutta en paljon postaile, kavereina on työtovereita ja sukulaisia. Seuraan joitakin blogeja ja olen osallistunut muutamiin, mm. pidän blogia näistä koulutuksistani.
Miksi osallistun? Kelly Nuxoll esittää motiiveiksi itseilmaisun, viestinnän, jakamisen ja yhteistyön. Oma motiivini on lähinnä viestimien tarkkailu, kokeilu ja opiskelu. Se sopisi lähinnä Jay Deragonin määritelmään verkon käytöstä oppimistarkoituksessa. Blogit antavat tilaisuuden myös luovuudelle niin työssä kuin harrastuksissa ja se houkuttaa.
Mitä uutta sosiaalinen media tuo? Vaivattoman mahdollisuuden vaihtaa kuulumisia, pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Mutta postailu on erilaista, pinnallisempaa , kahden kesken puhutaan sellaistakin, mitä ei kirjoiteta Facebookiin. Mielestäni FB ei ole yksilöiden summaa suurempaa tai yksilöiden yläpuolella olevaa, vaan pienempää ja rajoitetumpaa, pintavaahtoa sosiaalisessa kanssakäymisessä.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Media kasvattajana
Viidennen viikon aiheena on siis media kasvattajana. Aineistona on neljä julkaisua ja lisäksi wikipedia-artikkeleita.
Kolmesta tehtävästä pitää valita yksi ja ajattelin vastata seuraavaan : Miten sinä näet sosiaalisen median sosiaalisuuden? Onko vaikkapa Facebookin sosiaalisuudessa jotain "yksilöiden summaa" suurempaa tai yksilöiden yläpuolella olevaa?
Wikissä ryhmän aihe on seuraava: Tem Frank Andersenin mukaan tietokonesuhteeseemme vaikuttavat monet kulttuuriset tekijät. Miten sinä näet opiskelun muuttuneen yhteiskuntamme eri tasojen tietokoneistuttua? Mihin asioihin oppimisessa tietokoneella on vaikutusta ja mihin ei? Minkälaisia vaikutuksia voit omassa työskentelyssäsi nähdä tietokoneella olevan?
Kolmesta tehtävästä pitää valita yksi ja ajattelin vastata seuraavaan : Miten sinä näet sosiaalisen median sosiaalisuuden? Onko vaikkapa Facebookin sosiaalisuudessa jotain "yksilöiden summaa" suurempaa tai yksilöiden yläpuolella olevaa?
Wikissä ryhmän aihe on seuraava: Tem Frank Andersenin mukaan tietokonesuhteeseemme vaikuttavat monet kulttuuriset tekijät. Miten sinä näet opiskelun muuttuneen yhteiskuntamme eri tasojen tietokoneistuttua? Mihin asioihin oppimisessa tietokoneella on vaikutusta ja mihin ei? Minkälaisia vaikutuksia voit omassa työskentelyssäsi nähdä tietokoneella olevan?
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Media ja pienet lapset
Toinen viikon 4 tehtävistä oli, kuinka paljon oletat lasten mediavastaanoton muuttuneen esimerkiksi sinun lapsuudestasi? Perustele!
Vastasin siihen näin:
Lasten mediavastaanotto on muuttunut radikaalisti omasta lapsuudestani, 50-luvulta lähtien. Reaalimaailman rinnalle tai oikeastaan sisään on tullut median maailma. Kupiaisen mukaan nykylapset elävät medialapsuutta, mediakulttuuri on koko ajan läsnä niin leikeissä kuin oppimisessa ja kasvamisessakin. Lapset kasvavat yhä enemmän television ja muiden mediaviestimien äärellä, ja ne muovaavat maailmankuvaa, arvoja ja sosiaalisia suhteita.
1950-luvulla ei ollut televisiota, ja lapsen media oli kouluradion kuulokuvat, satukirjat ja lehtien sarjakuvat. Nykylapsen maailmaan verrattuna mielikuvituksella oli keskeinen rooli, valmiita kuvia oli rajallisesti ja tarinat oli kuvitettava itse omassa mielessään. Vaikutus oli silti valtava, muistan edelleen Giorgio nokipojan kärsimykset, joita kuuntelin radiosta lapsena. (Yllätyksekseni näin netistä, että sitä on esitetty vielä 2000-luvulla teatterissa. Tarina pohjautuu todellisuuteen, köyhät talonpojat joutuivat 1800-luvun pula-aikoina myymään lapsiaan nuohoojiksi.)
Muutos on siis valtava, ja se on otettava huomioon kasvatuksessa. Kuka huolehtii mediakasvatuksesta? Koulu tulee mukaan aika myöhään, mikä on varhaiskasvatuksen vastuu? Onko kodin tehtävä vain lapsen suojeleminen median vaaroilta vai pitäisikö mediakasvatuksen alkaa kotona?
Vastasin siihen näin:
Lasten mediavastaanotto on muuttunut radikaalisti omasta lapsuudestani, 50-luvulta lähtien. Reaalimaailman rinnalle tai oikeastaan sisään on tullut median maailma. Kupiaisen mukaan nykylapset elävät medialapsuutta, mediakulttuuri on koko ajan läsnä niin leikeissä kuin oppimisessa ja kasvamisessakin. Lapset kasvavat yhä enemmän television ja muiden mediaviestimien äärellä, ja ne muovaavat maailmankuvaa, arvoja ja sosiaalisia suhteita.
1950-luvulla ei ollut televisiota, ja lapsen media oli kouluradion kuulokuvat, satukirjat ja lehtien sarjakuvat. Nykylapsen maailmaan verrattuna mielikuvituksella oli keskeinen rooli, valmiita kuvia oli rajallisesti ja tarinat oli kuvitettava itse omassa mielessään. Vaikutus oli silti valtava, muistan edelleen Giorgio nokipojan kärsimykset, joita kuuntelin radiosta lapsena. (Yllätyksekseni näin netistä, että sitä on esitetty vielä 2000-luvulla teatterissa. Tarina pohjautuu todellisuuteen, köyhät talonpojat joutuivat 1800-luvun pula-aikoina myymään lapsiaan nuohoojiksi.)
Muutos on siis valtava, ja se on otettava huomioon kasvatuksessa. Kuka huolehtii mediakasvatuksesta? Koulu tulee mukaan aika myöhään, mikä on varhaiskasvatuksen vastuu? Onko kodin tehtävä vain lapsen suojeleminen median vaaroilta vai pitäisikö mediakasvatuksen alkaa kotona?
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Mediaväkivalta
Viikon kolme verkkokeskustelun teemana oli mediaväkivalta. Kahdeksan artikkelin perusteella keskustelimme mm. mediaväkivallan määritelmästä, motiiveista, tositelevision häpäisyn ja nöyryyttämisen kulttuurista, empaattisesta/epäempaattisesta katsomisesta, silmittömän väkivallan ja median yhteyksistä sekä kollektiivisesta surusta ja järkytyksestä. Keskusteluaiheet oli jaettu osallistujille, ja oma aiheeni oli, miksi kuolema on nyt tapetilla. Lähdetekstinä oli Outi Hakolan kirjoitus Kauhean tarvittava kuoleman kokemus Peili-lehdessä.
Kirjoitin mm. seuraavaa:
Outi Hakola otsikoi kirjoituksensa Kauhean tarvittava kuoleman kokemus ja väittää, että kauhu tarjoaa nuorisolle mahdollisuuden kohdata asioita ja kokemuksia, joista ei muuten puhuta. Kuolema on suljettu sairaaloihin ja annettu asiantuntijoiden ja tieteen käsiteltäväksi. Koska kuolema on kuitenkin väistämätön jokaisen elämän päätös, sen kohtaaminen on siirretty taiteen ja median pariin ja sitä käsitellään Hakolan mukaan kauhuelokuvissa.
Kirkkokin pitää keskustelua vireillä, ja seurakunnat järjestävät kuoleman kuukausia, yhtenä esimerkkinä Kuopion seurakuntien Maassa, taivaassa –ohjelma. (http://www.kuopionseurakunnat.fi/maassataivaassa). Hakola ottaa esimerkeiksi kuoleman käsittelystä vampyyri- zombi- ja elävät kuolleet –kauhuelokuvat, jotka osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun kuolemasta ja pakottavat katsojan kohtaamaan kuoleman eri näkökulmista. Näistä kauhuelokuvista en tiedä juuri mitään, ainoa kokemukseni taitaa olla joku Dracula-elokuva, joka ei tehnyt suurta vaikutusta ainakaan kuolemaa käsittelevänä teoksena.
Kirjoitin mm. seuraavaa:
Outi Hakola otsikoi kirjoituksensa Kauhean tarvittava kuoleman kokemus ja väittää, että kauhu tarjoaa nuorisolle mahdollisuuden kohdata asioita ja kokemuksia, joista ei muuten puhuta. Kuolema on suljettu sairaaloihin ja annettu asiantuntijoiden ja tieteen käsiteltäväksi. Koska kuolema on kuitenkin väistämätön jokaisen elämän päätös, sen kohtaaminen on siirretty taiteen ja median pariin ja sitä käsitellään Hakolan mukaan kauhuelokuvissa.
Kirkkokin pitää keskustelua vireillä, ja seurakunnat järjestävät kuoleman kuukausia, yhtenä esimerkkinä Kuopion seurakuntien Maassa, taivaassa –ohjelma. (http://www.kuopionseurakunnat.fi/maassataivaassa). Hakola ottaa esimerkeiksi kuoleman käsittelystä vampyyri- zombi- ja elävät kuolleet –kauhuelokuvat, jotka osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun kuolemasta ja pakottavat katsojan kohtaamaan kuoleman eri näkökulmista. Näistä kauhuelokuvista en tiedä juuri mitään, ainoa kokemukseni taitaa olla joku Dracula-elokuva, joka ei tehnyt suurta vaikutusta ainakaan kuolemaa käsittelevänä teoksena.
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Asiantuntijayhteisö
LUOTI-koulutuksen blogissa Merja Sjöblom pohtii 24.2. asiantuntijayhteisöä ja sen toimintaa. Koulun opettajat ja muu henkilökunta muodostavat tällaisen yhteisön, ja siinä kaikkien tulisi työskennellä yhteisen päämäärän hyväksi ja siten tuottaa mahdollisimman hyvää palvelua.
Hän kysyy, miten kehittää toimintakulttuuria ja johtaa opettajista koostuvaa asiantuntijaverkostoa. Mitä uusia vaatimuksia nykyteknologian tuleminen kouluun tuo mukanaan? Perinteisesti aineenopettajat toimivat melko itsenäisesti ja tekevät yhteistyötä yleensä vain saman aineryhmän opettajien kanssa. Opettajat kouluttautuvat uuteen teknologiaan hyvää vauhtia ja ottavat opit käyttöön omassa opetustyössään, mutta miten saada uudet opit leviämään koko yhteisöön hyödyttämään kaikkia?
Sjöblom painottaa viestinnän ja vuorovaikutuksen merkitystä asiantuntijayhteisön tuloksellisessa toiminnassa. Koulussa täytyy olla tehokkaat käytännöt sekä tiedottamiseen että yhteisön keskusteluun. Mitä ratkaisuja nykyteknologia tarjoaa?
Tähän mennessä meillä Kaarinan lukiossa on otettu käyttöön VESO-päivien lisäksi opettajainkokoukset. Puolentoista tunnin kokouksista vain osa käytetään päätösten tekoon esityslistan mukaan, ja loppuaika varataan ideoiden jakamiseen ja osaamisen levittämiseen.
Missä sitten keskustellaan kouluyhteisön asioista, jos kokouksissa vain päätetään valmiista päätösehdotuksista? Tällainen foorumi olisi koulun sisäinen intra, jossa kaikki halukkaat saisivat sanoa mielipiteensä ja keskustelun perusteella rehtori voisi tehdä päätösehdotuksen kokoukseen. Yhteisön jäsenet voivat osallistua keskusteluun silloin, kun itselle parhaiten sopii. Olemme kokeilleet useampaa alustaa, mutta oikein sopivaa emme ole vielä löytäneet.
Tällainen sisäinen verkko olisi myös sisäisen tiedotuksen väline, sekavan ilmoitustaulun tilalle tulisi paikka, josta kaikki saisivat tarpeelliset tiedot ja voisivat myös itse tiedottaa koko yhteisölle tarpeellisista asioista. Viestinnän ja vuorovaikutuksen käytäntöjen ja kanavien täytyy olla yhteisesti hyväksyttyjä, kuten Sjöblom sanoo, asiantuntijayhteisö perustuu lopulta aina henkilöiden välisiin suhteisiin ja luottamukseen - yksilöt tekevät ja toimivat, ei organisaatio.
Hän kysyy, miten kehittää toimintakulttuuria ja johtaa opettajista koostuvaa asiantuntijaverkostoa. Mitä uusia vaatimuksia nykyteknologian tuleminen kouluun tuo mukanaan? Perinteisesti aineenopettajat toimivat melko itsenäisesti ja tekevät yhteistyötä yleensä vain saman aineryhmän opettajien kanssa. Opettajat kouluttautuvat uuteen teknologiaan hyvää vauhtia ja ottavat opit käyttöön omassa opetustyössään, mutta miten saada uudet opit leviämään koko yhteisöön hyödyttämään kaikkia?
Sjöblom painottaa viestinnän ja vuorovaikutuksen merkitystä asiantuntijayhteisön tuloksellisessa toiminnassa. Koulussa täytyy olla tehokkaat käytännöt sekä tiedottamiseen että yhteisön keskusteluun. Mitä ratkaisuja nykyteknologia tarjoaa?
Tähän mennessä meillä Kaarinan lukiossa on otettu käyttöön VESO-päivien lisäksi opettajainkokoukset. Puolentoista tunnin kokouksista vain osa käytetään päätösten tekoon esityslistan mukaan, ja loppuaika varataan ideoiden jakamiseen ja osaamisen levittämiseen.
Missä sitten keskustellaan kouluyhteisön asioista, jos kokouksissa vain päätetään valmiista päätösehdotuksista? Tällainen foorumi olisi koulun sisäinen intra, jossa kaikki halukkaat saisivat sanoa mielipiteensä ja keskustelun perusteella rehtori voisi tehdä päätösehdotuksen kokoukseen. Yhteisön jäsenet voivat osallistua keskusteluun silloin, kun itselle parhaiten sopii. Olemme kokeilleet useampaa alustaa, mutta oikein sopivaa emme ole vielä löytäneet.
Tällainen sisäinen verkko olisi myös sisäisen tiedotuksen väline, sekavan ilmoitustaulun tilalle tulisi paikka, josta kaikki saisivat tarpeelliset tiedot ja voisivat myös itse tiedottaa koko yhteisölle tarpeellisista asioista. Viestinnän ja vuorovaikutuksen käytäntöjen ja kanavien täytyy olla yhteisesti hyväksyttyjä, kuten Sjöblom sanoo, asiantuntijayhteisö perustuu lopulta aina henkilöiden välisiin suhteisiin ja luottamukseen - yksilöt tekevät ja toimivat, ei organisaatio.
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Poliittinen satiiri suomalaisessa mediassa
Toisen viikon kysymys oli myös: Onko Suomen televisiossa poliittista satiiria? Entä muissa viestimissä? Vastasin siihen näin:
Ylittämätön esikuva poliittiselle satiirille mediassa on mielestäni brittisarja Yes, Minister/Yes, Prime Minister. Sitä on jäljitelty suomalaisissa TV-sarjoissa Hyvät herrat, Itsevaltiaat ja Presidentin kanslia. Suomalainen poliittinen satiiri on kuitenkin aika kilttiä verrattuna esikuviinsa.
Kirjoitetusta mediasta voisi mainita Arno Laitisen kolumnit iltapäivälehdessä. Hän oli myös mukana kirjassa Tamminiemen pesänjakajat, joka jätti pysyvän jäljen poliittiseen journalismiin ja hän oli yksi Hyvät herrat -sarjan käsikirjoittajista.
Netissä YouTube on otettu käyttöön myös poliittisen satiirin kanavana. Poliitikkojen toilailut ovat ilmeisesti aika suosittua katsottavaa ja ne voisivat edustaa myös satiirisia kannanottoja.
Ylittämätön esikuva poliittiselle satiirille mediassa on mielestäni brittisarja Yes, Minister/Yes, Prime Minister. Sitä on jäljitelty suomalaisissa TV-sarjoissa Hyvät herrat, Itsevaltiaat ja Presidentin kanslia. Suomalainen poliittinen satiiri on kuitenkin aika kilttiä verrattuna esikuviinsa.
Kirjoitetusta mediasta voisi mainita Arno Laitisen kolumnit iltapäivälehdessä. Hän oli myös mukana kirjassa Tamminiemen pesänjakajat, joka jätti pysyvän jäljen poliittiseen journalismiin ja hän oli yksi Hyvät herrat -sarjan käsikirjoittajista.
Netissä YouTube on otettu käyttöön myös poliittisen satiirin kanavana. Poliitikkojen toilailut ovat ilmeisesti aika suosittua katsottavaa ja ne voisivat edustaa myös satiirisia kannanottoja.
AV-viestimet historiankäsityksemme rakentajina
Mediakasvatuksen kurssilla toisen viikon tehtävä oli seuraava: Anna yksi mahdollisimman tuore esimerkki elokuvasta, televisio-ohjelmasta tai -sarjasta tai tietokonepelistä, joka toimii mielestäsi a) historian kuvittajana, b) historian argumentoijana ja c) historiallisena tulkintana.
Oma vastaukseni oli
A) Historiaa kuvittavia elokuvia ja TV-sarjoja on lukematon määrä, sekä tositapahtumiin perustuvia että fiktiivisiä. Minkä niistä valitsisi? Mieleenjäävimpiä ovat olleet elokuva "Perikato" ja TV-sarja "Downton Abbey" sekä varsinkin sen edeltäjä "Kahden kerroksen väkeä". Jos yksi on valittava, se on "Perikato", joka kuvaa kolmannen valtakunnan viimeisiä hetkiä viiltävän tarkasti.
B) Elokuva ja TV-sarja "Missä kuljimme kerran". Se kuvaa suomenruotsalaisten kokemuksia 1900-luvun alkupuolen tapahtumissa, ja mielestäni se tuo uuden näkökulman "perinteiseen" käsitykseen, jollaisena voi pitää saman aikakauden kuvausta Linnan romaaniin perustuvassa elokuvassa "Täällä pohjantähden alla".
C) Elokuva "Raja 1918" vuodelta 2007 kuvaa fiktion keinoin ihmiskohtaloita Suomen historian murroskohdassa. Keskiössä ovat sota-aikojen moraaliset ongelmat. Koulukinon nettisivuilla on lukiolaisille tehtyä oppimateriaalia, jossa teemana on historian lisäksi rajan merkitys ja symboliikka.
Oma vastaukseni oli
A) Historiaa kuvittavia elokuvia ja TV-sarjoja on lukematon määrä, sekä tositapahtumiin perustuvia että fiktiivisiä. Minkä niistä valitsisi? Mieleenjäävimpiä ovat olleet elokuva "Perikato" ja TV-sarja "Downton Abbey" sekä varsinkin sen edeltäjä "Kahden kerroksen väkeä". Jos yksi on valittava, se on "Perikato", joka kuvaa kolmannen valtakunnan viimeisiä hetkiä viiltävän tarkasti.
B) Elokuva ja TV-sarja "Missä kuljimme kerran". Se kuvaa suomenruotsalaisten kokemuksia 1900-luvun alkupuolen tapahtumissa, ja mielestäni se tuo uuden näkökulman "perinteiseen" käsitykseen, jollaisena voi pitää saman aikakauden kuvausta Linnan romaaniin perustuvassa elokuvassa "Täällä pohjantähden alla".
C) Elokuva "Raja 1918" vuodelta 2007 kuvaa fiktion keinoin ihmiskohtaloita Suomen historian murroskohdassa. Keskiössä ovat sota-aikojen moraaliset ongelmat. Koulukinon nettisivuilla on lukiolaisille tehtyä oppimateriaalia, jossa teemana on historian lisäksi rajan merkitys ja symboliikka.
torstai 1. maaliskuuta 2012
Kahden koulutuksen loukussa
Infoähkyn parantaminen ja tietotulvan hallitseminen ovat kovia haasteita koululaitokselle. Avuksi on otettu mm. tieto-ja viestintäteknologian mahdollisuudet. On mielenkiintoista nähdä, mikä kaikki koulussa muuttuu ja millä aikataululla.
Jotta pysyisin muutoksissa mukana ja osaisin luotsata muitakin, osallistun kahteen koulutukseen: oppilaitosjohdon LUOTI-webinaariin ja avoimen yliopiston mediakasvatuksen verkko-opintoihin. Kummassakin kyseltiin blogin osoitetta, siksi perustin tämän. Katsotaan, sopiiko se molempiin, voisi ajatella että opinnot täydentävät ja hyödyttävät toisiaan.
Jotta pysyisin muutoksissa mukana ja osaisin luotsata muitakin, osallistun kahteen koulutukseen: oppilaitosjohdon LUOTI-webinaariin ja avoimen yliopiston mediakasvatuksen verkko-opintoihin. Kummassakin kyseltiin blogin osoitetta, siksi perustin tämän. Katsotaan, sopiiko se molempiin, voisi ajatella että opinnot täydentävät ja hyödyttävät toisiaan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)