Lukeminen koronan aikaan

Korona toi mukanaan karanteenin, joka muistutti ulkonaliikkumiskieltoa, vaikka se myöhemmin selitettiin vain suositukseksi. Se muutti myös kirjastoista riippuvaisen ihmisen elämän, kun kirjastot suljettiin 18.3. kahdeksi kuukaudeksi. Vielä senkin jälkeen kesti kauan purkaa varausten suma ja toimittaa kirjat lainaajien luettaviksi.

 Kirjasto oli ollut toinen olohuone, jossa olen aina viihtynyt. Viimeinen aukiolopäivä meni ohi ennen kuin huomasin täydentää varastoja. Kuinka siis selvisin tuosta pakollisesta erosta?

Kirjahyllyssäni on muutamia klassikkoja, jotka olen säästänyt ja päättänyt lukea joskus myöhemmin. Nyt oli juuri sopiva hetki, ja aloitin innokkaasti Waltarin  Sinuhesta, jonka ylivertaisuudesta olin kuullut jo vuosia. Ei napannut, enkä vieläkään ymmärrä kirjan erinomaisuutta. Parin luvun jälkeen luovutin.

Tammikuussa olin löytänyt Vaski-kirjaston lainaushistoriapalvelun ja olen voinut seurata lainauksiani siitä lähtien. Ensimmäinen palveluun kirjattu lainaukseni oli Christian Rönnbackan Troijalainen 10.1.  Viimeiset lainaukseni ennen sulkemista olivat Antti Tuomaisen ja Outi Pakkasen dekkarit.

Lainaushistoriasta on helppo palauttaa mieleen, mitkä kirjat auttoivat karanteeniajan yli. Juhani Branderin Miehen kuoleman ehti lukea syventyen kaikessa rauhassa. Elena Ferranten trilogian viimeinen osa, Kadonneen lapsen tarina, oli myös korona-ajan lukemistoa. Se vain oli ahmittava nopeasti, yritin säästellä sitä mutta se loppui liian pian. Jenny Erpenbeckin Mennä, meni, mennyt  oli sekin lukunautinto, se nivoi yhteen nykyisen pakolaiskriisin ja Saksan lähihistorian.

Olin jo aikaisemmin päättänyt etten enää osta kirjoja, vaan käytän kirjaston palveluja, koska varaamalla ajoissa saa uutuudetkin kohtuullisen hyvin käsiinsä. Vähän tästä päätöksestä lipsuin toukokuussa, kun varausten käsittely kesti mielestäni liian kauan. Dome Karukosken elämäkertaa en malttanut odottaa, enkä Minna Lindgrenin uusinta, Aina on Toivoa, ne oli pakko saada heti luettaviksi.

Lukemiseen keskittyminen ei koronan aikana ollut ihan helppoa. TV-uutiset ja sanomalehdet olivat täynnä pandemian seurantaa ja oli vaikeaa sulkea se pois mielestä. Lopulta päätin rajoittaa uutisten seurantaani, jotta pystyisin ajattelemaan muutakin.