Ennenkin on selvitty.

Ajankohtainen koronakriisi on palauttanut mieliin menneet kriisit ja niistä selviytymisen. Me suomalaisetkin olemme saaneet niistä osamme ja aina jotenkin selviytyneet. Tutustuin aiheeseen lähemmin vuosi sitten, kun luin Perttu Immosen kirjan Suomen rahvaan historia ja kirjoitin siitä kritiikin. Siinä seurataan kolmen suomalaisen suvun vaiheita keskiajalta 1800-luvulle. Yksi suvuista asui Satakunnassa ja niinpä he voisivat olla sukulaisia tai ainakin naapureita. Siksi oli helppo eläytyä heidän vaiheisiinsa.

Keskiajalla he ahtautuivat pimeään savupirttiinsä, jossa keskellä oli pöytä ja jonka seiniä kiersivät kiinteät penkit. Niiden alla tepasteli kotieläimiä ja niiden päällä nukkuivat ihmiset, olkia ja taljoja pehmikkeinään. Valoa saatiin pilkkomalla suohonkia päreiksi, joita lapset pitelivät. Pirttiä lämmitettiin ovinurkassa makaavalla, maakivistä kootulla uunilla. Siinä ei ollut savujohtoa, joten lämmityksen aikana ilma oli täynnä savua. Tuuletusta varten seinissä oli puuluukut.

Kun luin helmikuun kovilla pakkasilla kuvauksia elämästä savupirtissä, se sai minut ihmettelemään, miten on mahdollista, että he ylipäänsä pysyivät hengissä. Pakkasen lisäksi katovuosien ja kulkutautien kurimuksessa täytyi olla todella sitkeä selviytyäkseen talven yli.

Pelkästään luonnonvoimat ja taudit eivät koetelleet köyhää kansaa, vaan kuninkaat halusivat tuon tuosta puolustaa tai laajentaa valtakuntaansa, ja he pakottivat alamaisensa varustamaan keskuudestaan sotaväkeä. Monet sodat, venäläisten miehitykset ja sotilaiden ruokkiminen linnaleireissä koettelivat muutenkin niukasti eläviä viljelijöitä.

Kirja sai myös arvostamaan esi-isiemme ja -äitiemme tietotaitoa. Koulunkäyntiin ei ollut mahdollisuuksia, ja siksi suvun perimätieto oli tärkeä, täytyi tuntea maalajit ja osata viljellä eri lajeja. Piti pystyä rakentamaan työkalut, veneet ja pyydykset. Piti kerätä ruokaa talven varalle ja huolehtia eläimistä, jotta ruokaa riitti uuteen satoon asti. Nälkävuosina eläimiä piti teurastaa, koska oljetkin tarvittiin ihmisten ravinnoksi.

1900-luvulla suomalaisten piti selviytyä vielä sisällissodasta ja maailmansodasta, mutta täällä me yhä olemme. Eiköhän tästä koronastakin selvitä.