Jussi Pullinen ennustaa, että suomalaiset näkevät
alkaneena vuonna kaikilla kanavilla entistä useamman TV-ohjelman ensin verkosta
ja vasta myöhemmin televisiosta (HS 31.12.2016). Aika monelle verkkokatselu
riittääkin, eikä sarjaa katsota enää TV:stä. Katsoin juuri viimeisen osan Ylen Syke-sarjan neljännestä kaudesta, joka
alkaa tänä iltana kakkoskanavalla.
Verkossa on jo tähän mennessä voinut katsoa monta
muutakin sarjaa eri kanavilla. Erittäin suosittu oli Ylen Luottomies-sarja, jonka 9-minuuttiset jaksot kertovat jotain
nykykatsojan lyhytjännitteisyydestä. Useimmat sarjat, kuten Sorjonen on kuitenkin vielä tehty
vakiomittaisiksi.
Verkkokatselun lisääntyminen voi vaikuttaa myös
elokuvateattereihin. Veli-Pekka Lehtonen listasi (HS 30.12.2016) kymmenen vuoden
2016 elokuvaa, jotka jäivät mieleen, ja kaksi niistä on nähtävissä maksullisessa
Netflix-suoratoistopalvelussa (Houda Benyaminan Divines ja Ava DuVernayn dokumentti 13. lisäys). Teatterilevitykseen ne tulevat luultavasti myöhemmin, Divines voitti Cannesin elokuvajuhlilla
erikoisohjaajapalkinnon ja 13. lisäys
on yksi vaikuttavimmista dokumenteista mitä olen pitkään aikaan nähnyt.
Verkko- ja teatterilevityksen rajoja haetaan jo Suomessa:
Tuukka Temosen Teit meistä kauniin vedettiin
pois teatterilevityksestä, kun se tuli Elisa Viihteen digitaaliseen vuokralevitykseen.
Toisaalta, elokuvateatterien suosion hiipumista on
ennustettu monesti ennenkin, ensin television takia, sitten videonauhureiden.
Entä nyt? Riittävätkö yhteinen kokemus, laajakangas ja 3D-tekniikka
houkuttelemaan katsojat kotiteatterista elokuvateatteriin?
