Helsingin Sanomien (12.9.2014) lähes aukeaman jutun otsikoksi oli valittu "Helsingin johtopestiin ehdolla taas Rädyn kaveri". Iltasanomat sanoi asian vielä selvemmin: "Rädyn sijaiseksi taas ehdolla Rädyn kaveri". Otsikon sananvalinnasta nousi aikamoinen meteli Facebookissa.
Viestiketjun aloitti ministeri Krista Kiurun erityisavustaja Esa Suominen, jonka mielestä otsikointi ei ole enää reilua. Pienessä maassa kaikki yhteiskunnallisesti aktiiviset ihmiset tuntevat toisensa tavalla tai toisella.
Lukuisissa kommenteissa kirjoittajat miettivät erakoitumista ja ystävyyssuhteiden katkaisemista, jos aikoo jatkaa politiikassa. Joku pohtii, onko medialla sellainen logiikka, että jos jokin virhe löydetään, niin aletaan etsiä muita ja ajetaan poliitikko nurkkaan. Yksi kehottaa käyttämään medialukutaitoa ja on sitä mieltä, ettei otsikon ole tarkoituskaan olla reilu vaan kerätä klikkauksia. Toinen antaa sille nimenkin, klikkausjournalismi.
Joonas Laitisen juttu HS:ssä on muuten asiallinen ja tasapuolinen, hän on haastatellut useita helsinkiläisen sosiaali- ja terveysalan vaikuttajia sekä myös Rätyä ja sijaisehdokas Pia Sutista. Sen otsikko vain näyttää epäilyttävästi ajojahdilta ja klikkausjournalismilta.
perjantai 12. syyskuuta 2014
lauantai 6. syyskuuta 2014
Kansankäräjät netissä osa 2
Kirjoitin 6.5.2014 Helsingin Sanomien joukkoistamishankkeesta, jolla kerättiin kansalta ideoita paremman Suomen rakentamiseksi. Näitä ideoita kertyi yhteensä 6 859 HS.fi:n Kansankäräjät -palveluun. Erilaisten karsinta-, analysointi-, keskustelu- ja louhintamenetelmien avulla tehtiin yhteenveto, josta selvisi, millaisia asioita vastaajat pitivät tärkeimpinä ja miten suuri yksimielisyys niiden tärkeydestä vallitsee.
Syyskuun kuukausiliitteessä Anni Lassila ja Vappu Kaarenoja esittelevät tuloksia. Suosituin aihe oli verotus, ja hyvin paljon sanottavaa kansalla oli myös koulutuksesta, työnteosta, tasa-arvosta, yksilön vastuusta, yrittämisestä ja demokratiasta. Toimittajien mielestä ehdotukset kertovat siitä, millainen Suomesta on lähes satavuotisen itsenäisyyden aikana tullut ja miten yhteiskunta on vähä vähältä ottanut vastuun heikommistaan. Kansa vaatii palvelujen hienosäätöä, mutta niiden olemassaolosta ei enää tarvitse taistella.
Jutun otsikko on "Liiallinen holhous ja sääntely pois", ja toimittajat antavat esimerkeiksi mm. kauppojen aukioloajat ja alkoholin myynnin. Jutun pääkuvana on hyvin ohut kirja Suomen laki 2017.
Toimittajat nostavat esiin muutamia ehdotuksia, ja niitä verrataan muiden maiden käytäntöihin tai selostetaan nykykäytännön historiallista taustaa. Joistakin ehdotuksista ja niiden seurauksista he ovat pyytäneet asiantuntijalausuntoja: mm. suoran demokratian vaatimuksia kommentoi Sami Borg, jonka mukaan kansanäänestysten esteenä on usein korkea hinta, mutta sähköinen äänestys voisi muuttaa tilanteen.
Saska Saarikoski selostaa kainalojutussa, miten joukkoaivo toimi. Hänen mukaansa mitään tajunnanräjäyttävää ei kyselyssä löytynyt, mutta viilattavaa kuitenkin olisi, varsinkin yrittämistä ja työntekoa rajoittavia sääntöjä pitäisi Suomessa karsia.
Syyskuun kuukausiliitteessä Anni Lassila ja Vappu Kaarenoja esittelevät tuloksia. Suosituin aihe oli verotus, ja hyvin paljon sanottavaa kansalla oli myös koulutuksesta, työnteosta, tasa-arvosta, yksilön vastuusta, yrittämisestä ja demokratiasta. Toimittajien mielestä ehdotukset kertovat siitä, millainen Suomesta on lähes satavuotisen itsenäisyyden aikana tullut ja miten yhteiskunta on vähä vähältä ottanut vastuun heikommistaan. Kansa vaatii palvelujen hienosäätöä, mutta niiden olemassaolosta ei enää tarvitse taistella.
Jutun otsikko on "Liiallinen holhous ja sääntely pois", ja toimittajat antavat esimerkeiksi mm. kauppojen aukioloajat ja alkoholin myynnin. Jutun pääkuvana on hyvin ohut kirja Suomen laki 2017.
Toimittajat nostavat esiin muutamia ehdotuksia, ja niitä verrataan muiden maiden käytäntöihin tai selostetaan nykykäytännön historiallista taustaa. Joistakin ehdotuksista ja niiden seurauksista he ovat pyytäneet asiantuntijalausuntoja: mm. suoran demokratian vaatimuksia kommentoi Sami Borg, jonka mukaan kansanäänestysten esteenä on usein korkea hinta, mutta sähköinen äänestys voisi muuttaa tilanteen.
Saska Saarikoski selostaa kainalojutussa, miten joukkoaivo toimi. Hänen mukaansa mitään tajunnanräjäyttävää ei kyselyssä löytynyt, mutta viilattavaa kuitenkin olisi, varsinkin yrittämistä ja työntekoa rajoittavia sääntöjä pitäisi Suomessa karsia.
torstai 4. syyskuuta 2014
Ammattitoimittaja vai bloggaaja?
Juhani Karila (HS 4.9.2014) näkee muutoksen merkkejä Kotilieden ilmoituksessa (20.8.2014), jolla lehti pyytää lukijoita lähettämään arvioita historiallisista romaaneista. Hänen mielestään lehti yrittää korvata ammattitoimittajan työtä ilmaistyövoimalla. Hän muistelee myös MTV:n kampanjaa, jolla etsittiin "tähtitoimittajia" tekemään haastatteluja festareille pääsylipun hinnalla.
Käynnissä on kilpailu näkyvyydestä ammattitoimittajien ja aktiiviharrastajien välillä. Samaa ongelmaa pohtii Reetta Räty (HS Teema 4/14), hän kuvaa juttujen viimeistelyä HS:n toimituksessa ja vertaa sitä tyttärensä videoblogipostaukseen, joka syntyi neljässä minuutissa. Hän kysyy "haluaako tämä lapsi ikinä maksaa siitä, että jonkin jutun otsikkoa on miettinyt kolme hyväpalkkaista ammattilaista". Miten journalistit pärjäävät, jos kuka tahansa voi julkaista mitä tahana ilmaiseksi?
Rädyn mukaan mediataloilla on talouskriisin lisäksi potentiaalinen uskottavuuskriisi: riittääkö lupaus "laadusta", "riippumattomuudesta" ja "epäkohtien esille tuomisesta", kun vastassa on videobloggaajien "aitous" ja "oma näkökulma"?
Karilan mielestä on hyvä, että kirjoista kirjoitetaan mahdollisimman paljon. Hän haluaa kuitenkin tehdä selvän eron ammatikseen lukevan ammattikriitikon ja bloginpitäjän välillä. Tätä eroa voi arvioida vaikkapa vertaamalla Sanna Kangasniemen (HS 4.9.20014) arviota Anna-Leena Härkösen romaanista Kaikki oikein ja Mari A:n kirjablogia (http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2014/08/anna-leena-harkonen-kaikki-oikein.html).
Käynnissä on kilpailu näkyvyydestä ammattitoimittajien ja aktiiviharrastajien välillä. Samaa ongelmaa pohtii Reetta Räty (HS Teema 4/14), hän kuvaa juttujen viimeistelyä HS:n toimituksessa ja vertaa sitä tyttärensä videoblogipostaukseen, joka syntyi neljässä minuutissa. Hän kysyy "haluaako tämä lapsi ikinä maksaa siitä, että jonkin jutun otsikkoa on miettinyt kolme hyväpalkkaista ammattilaista". Miten journalistit pärjäävät, jos kuka tahansa voi julkaista mitä tahana ilmaiseksi?
Rädyn mukaan mediataloilla on talouskriisin lisäksi potentiaalinen uskottavuuskriisi: riittääkö lupaus "laadusta", "riippumattomuudesta" ja "epäkohtien esille tuomisesta", kun vastassa on videobloggaajien "aitous" ja "oma näkökulma"?
Karilan mielestä on hyvä, että kirjoista kirjoitetaan mahdollisimman paljon. Hän haluaa kuitenkin tehdä selvän eron ammatikseen lukevan ammattikriitikon ja bloginpitäjän välillä. Tätä eroa voi arvioida vaikkapa vertaamalla Sanna Kangasniemen (HS 4.9.20014) arviota Anna-Leena Härkösen romaanista Kaikki oikein ja Mari A:n kirjablogia (http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2014/08/anna-leena-harkonen-kaikki-oikein.html).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)