Kirjoittaminen houkuttelee
ja kiinnostaa minua ja siksi haluan tietää miten oikeat kirjailijat
työskentelevät ja mikä heidät saa kirjoittamaan. Kun luen hyvää kirjaa, silloin en ajattele
miten se on tehty tai mitä kirjailija on ajatellut vaan annan tarinan viedä
mukanaan ja nautin siitä. Jälkeenpäin alan
pohtia miten mukavaa olisi tietää, miten se on tehty ja miksi se on kirjoitettu
juuri näin.
Ensimmäisen kerran pääsin
kurkistamaan kirjailijan työhuoneeseen mediatutkimuksen aineopintojen kurssilla
Aineistosta tarinoiksi, jossa sekä
tieto- että romaanikirjailijat kertoivat työstään ja teostensa synnystä.
Aki Ollikainen paljasti, miten hän oli hautausmaalla
nähnyt nälkävuosien aikana kuolleiden hautoja ja halunnut tietää keitä he
olivat. Hän halusi antaa kasvot näille ihmisille ja näin syntyi Nälkävuosi. Kristiina Vuori muisteli,
miten hänestä tuli historiallisten romaanien kirjoittaja.
He kertoivat, miten
koukuttavaa lähteiden etsiminen oli. Tommi Kinnunen auttoi vanhempiensa
valokuvaamossa ja hän pohti, mitkä tilanteet oli haluttu ikuistaa. Lopottia
varten hän kulki pianonvirittäjän mukana ja kävi pankissa kyselemässä
sijoitusneuvonnasta. Hannu Salmi halusi kirjoittaa Frans Lejonin elämästä ja
hänen oli yritettävä tavoittaa kuurosokean elämysmaailma.
Kurssilta sai eväitä myös
omaan kirjoittamiseen. Tommi Kinnunen muisteli ylioppilasteatterissa
oppineensa, ettei pidä kuvailla jos voi näyttää. Hän väitti, ettei kukaan jaksa lukea
pitkiä tunteiden kuvauksia vaan ne on tuotava esille toiminnassa.
Tämä kurssi herätti kiinnostuksen kirjailijan työhön
ja halusin tietää lisää. Onneksi YLE tuli hätiin ja alkoi julkaista torstain
Aamun kirja –sarjan jatkoksi radiosta ja Areenasta kuultavaa Luomiskertomusta. Sen avulla voin ottaa
lenkkiseurakseni kirjailijan, joka kertoo haastattelijalle työstään ja
kirjojensa synnystä. Olen kuunnellut, miksi Antti Tuuri päätti kuvata kolmen
polven ruotsinsuomalaisia, uusia maahanmuuttajia ja ruotsalaisia lähiöitä
teoksessaan Aavan meren tuolla puolen.
Tiedän, miten sosialistinen utopiayhteisö Sointula kietoutuu nykyajan
ympäristöaatteeseen Mari Mörön romaanissa Hajavalo.
Heini Junkkaala kuvaili, millaista on yrittää päästä
lapsen ajatusmaailmaan sisään. Hän on kirjoittanut samasta aiheesta sekä näytelmän
että romaanin, Kymmenen tikkua laudalla,
ja hän vertaili näitä kirjoitusprosesseja keskenään.
Miten näytelmästä tehdään
romaani tai miten kirja dramatisoidaan elokuvaksi? Tätä herkkua YLE tarjoaa
vielä lisää, ohjelmasarja Kirja vs. Leffa alkoi tammikuussa ja siitä
on julkaistu jo kuusi osaa. Niiden kuunteleminen minulla on vielä edessä.
